— No hyvä. Siitä tulee tasaluvuissa 1,000 dollaria. Ja tästä saat ne etukäteen!
Hän asetti pöydälle laskun.
— Kas tässä jaoittelu, sanoi.
Vuokraan …………….. 500 dollaria
Lapsenpiian palkka ……. 100 "
Keittäjättären palkka …. 150 "
Vaimon vivre …………. 500 "
Vaimon puetus ………… 500 "
Lapsenpiian vivre …….. 300 "
Keittäjättären vivre ….. 300 "
Lasten vivre …………. 700 "
S:n puetus …………… 500 "
Lämpö, valo, apuun ……. 500 "
4,050 dollaria
— Ja'a nyt tämä 2:lla, koska me ositamme tasan, ja jäännös on 2,025 dollaria. Vähennä minun l,000:teni ja anna minulle 1,025 dollaria. Jos sattuu olemaan mukanasi, sitä parempi.
— Ositamme tasan! änkytti rouva. — Pitääkö minun maksaa sinulle?
— Tietysti, jos ollaan suhteellisia. Minä maksan puolet sinun vivrestäsi, puolet lasten. Vai tahdotko, että minä maksan kaikki, 4,050. No hyvä, minä maksan sitten 4,050 dollaria + 1,000 dollaria täyshoidostani. Mutta minä maksan erityisesti vuokran, ruoka-aineet, valon, lämmön, serviisit. Mitä minä siis saan täyshoitomaksullani? Ruuan laitetuksi 4,050 dollarilla.
Jos minä nyt tästä tosiaan vähennän puolet, sen mitä olen velvollinen maksamaan, 2,025 dollaria, niin jää 2,025 dollaria ruuan laitatukseen. Mutta koska minä maksan erityisesti kyökkipiialle ruuan laittamisesta, miten voin minä siis joutua maksamaan 2,025 dollaria ruuan laittamisesta ja kuitenkin vielä lisäksi 1,000 dollaria.
— En minä ymmärrä!
— En minäkään. Mutta sen minä tiedän, etten minä ole sinulle velkaa mitään, kun minä elätän sinut, kaikki sinun lapsesi, kaikki piikasi, jotka tekevät sinun työsi, jota sinä pidät minun työni veroisena tai sitä suurempana. Vaikka työsi olisikin enemmän arvoista, niin saathan sinä 500 dollaria erityisesti siitä, eristettynä talousmenoista, jota vastoin minä en eristä itselleni mitään.