Laulu vaikeni, naiset juosta puhalsivat ulos.
Ystävätär hajuvesipulloineen rupesi pirskoittamaan kuollutta.
— Hyi, kuollut, huudahti hän ja hypähti taapäin ja tukki nenäänsä kun näki ettei se ollutkaan pyörtynyt.
Vanhempi herroista, joka kumartui kuuntelemaan kuolleen rintaa, kohotti päätään, sanoi:
— Hiljaa, naiset!
— Miten brutaali! sanoi ystävätär.
Vaimo pyörtyi ystävättärensä syliin ja naiset huolehtivat hellästi hänestä.
— Heti hakemaan lääkäriä, huusi vanhempi herra. Juoskaa!
Ei kukaan liikahtanutkaan, kaikki tungeksivat vain pyörtyneen vaimon ympärillä.
— Minkä surun teki vaimolleen! Mikä mies, mikä mies! vaikeroi ystävätär!