* * * * *

Huomisaamuna kahvipöydässä herran päätä kivisti ja rouva näytti levottomalta.

— Ush, minkälaista kahvia, sanoi herra irvistäen.

— Se on Brasilialaista, sanoi rouva.

— Mitäs me nyt tänään tehdään? sanoi herra ja kaivoi kellon taskustaan.

— Sinun pitää ottaa voileipä, tuumi rouva, eikä äkäillä kahville.

— Juu, sen minä teenkin, sanoi mies, ja pikku naukku. Se sampanja, brr!

Herran eteen tuotiin voileipätarjotin ja viinapullo ja hän virkistyi.

— Nyt mennään Luotsivuorelle katsomaan näköalaa.

He nousivat ja lähtivät. Ilma oli hurmaava ja kävely raikasta. Mutta vuorelle kapuaminen oli hidasta, rouvan henkeä ahdisti ja herran polvet olivat kangistuneet. Nykyisiä entisiin ei vertailtu.