— Jassoo, siitäkö kohden puristaa. Liisu on siis valittu hallitsijattareksi.
— Ei ketään ole valittu, mutta äidillä on oikeus katsoa pojalleen vaimoa ja kukaan ei paremmin siihen pysty kuin hän. Epäiletkö sinä minun aikeitani, sano, voitko sinä luulla oman äitisi tarkoittavan sinulle pahaa?
No eihän herra Fritiof sitä voinut, mutta — hän ei rakastanut Liisua; hän piti hänestä kuin sisaresta, kyllä, mutta… — Ei rakastanut? Voi, rakkaus oli niin häilyväinen vehe! Sen varaan ei saisi rakentaa, sillä se oli katoavaista, mutta ystävyys, yhdenkaltaisuus mielipiteissä ja tavoissa, yhteiset intressit, toistensa luonteiden täydellinen tuntemus, kas siinä paraat takeet avio-onnesta. Liisu oli kelpo tyttö, rakasti taloutta ja järjestystä, ja hän tekisi Fritiofin kodin niin onnelliseksi kuin Fritiof ikinä voi toivoa.
Fritiof ei keksinyt muuta keinoa puheista päästäkseen kuin pyytää mietintöaikaa.
Mutta sillävälin olivat naiset tulleet terveiksi uskomattoman nopeasti ja lääkärin oli tarpeetonta käydä talossa. Lääkäri tuli kuitenkin kerran vieraisiin, mutta hänet otettiin vastaan kuin murtovaras, joka tuli tutkimaan lukkoja ja salpoja. Hän oli tarkkasilmäinen ja tajusi heti asiain tilan. Fritiof lähti vastavierailulle, mutta hänet otettiin vastaan kuin ilmiantaja, ja seurustelu loppui.
Fritiof pääsi täysikäiseksi.
Nyt alkoi väkirynnäkkö. Tätit matelivat uuden hallitsijan edessä, kohtelemalla häntä kuten älytöntä ja koettivat hänelle todistaa, ettei hän mitenkään tulisi ilman heitä toimeen. Siskot olivat äidillisempiä kuin koskaan ennen, ja Liisu rupesi pitämään vahvaa huolta toaletistaan. Hän puristi uumilleen kureliivit ja pörrötti tukkaansa. Ei ollut ruma tyttö, pois se, mutta katseensa oli kylmä ja suu livakka.
Fritiof ei häntä kuitenkaan ajatellut sen kummemmin kuin jotain suvutonta otusta, koska ei hän ollut huomannut hänessä tyttöä.
Nyt äidin tiedonannon jälkeen alkoi serkun läheisyydessä-olo häntä vaivata, etenkin kun serkku alkoi oleilla limaskaisesti. Joka paikassa se oli vastassa: portailla, puutarhassa, tallissakin. Eräänä aamuna tuli serkku hänen huoneeseensa kun hän vielä oli makuulla ja pyysi lainata nuppineulasia. Yllään kampuujakku, oli olevinaan niin kaino.
Hän alkoi ilettää Fritiofia, ja kuitenkin hän häntä ajatteli.