Luutnantti huusi laivamiehen pitämään huolta ruorista ja he menivät salonkiin.

Koettelivat puhella muista asioista, mutta miten lie ollut, aina osuivat he tähän seikkaan.

— Muistatko, alkoi tohtori jutella, miten koulussa ollessa oltiin ystävyyssuhteissa samanikäisten kanssa? Aina lähdettiin yhdessä koulusta, aina oltiin toistensa luona loma-ajoilla, aina oltiin yhtä poikaa, rahatkin tasattiin. Melkeinpä saattoi olla mustasukkainen ystävästään, jos hän oleksi toisten kanssa liiaksi. Eikö niin?

— Juu, mutta se oli ystävyyttä?

— Tietysti, sitä oli! Mutta samalla tavallahan alkaa rakkaus eri sukupuolten välillä. Ystävyys on jo hyvin pitkällä, ennenkun jompikumpi sallii tai edes kaipaa toisen ruumiin kosketusta suudelmana tai hyväilynä. Tytöt sitävastoin ilmaisevat tätä ystävyyttä syleilemällä ja suutelemalla. Ihan viatonta se on, en sitä sano, mutta merkit ovat hyvin yhtäläiset kuin niin sanotulla rakkaudella. Se on yhtä viatonta kuin sekin tunne, joka pakottaa vanhemmat ottamaan syliin ja suutelemaan lapsiaan. Mikä sen tietää, mikä on puhdasta tai rumaa, ruumiillista tai henkistä? Sitä on vaikea sanoa, sillä vanhempain rakkaus lapsiin vaatii välttämättä ruumiillista kosketusta ja eihän sitä kuitenkaan mitenkään käy epäileminen aistilliseksi. Mutta annappas jos asuu köyhä perhe, kaikki yhdessä huoneessa, isä ja tyttäret nukkuvat yhdessä, tytöt kasvavat isoiksi, kas silloin voivat nuo tunteet luonteeltaan muuttua. Ulkonaiset seikat siinä ovat vaikuttimina, kuten esimerkiksi bestialiteettia tiedetään olevan etupäässä paimenissa ja ratsuväessä. Ei tarvitse luulla, että tässä ilmenee jokin uusi, luonnoton elementti, se on samaa luontoa vain, vaikka se silloin kun purkautumistiet suletaan, avaa omat uransa, aivan kuin ruumiin kudokset avautuvat paiseeksi kun jokin sairaus tukkii eristystiehyet.

No niin, nyt sen juttuni.

Eräs poika oli pienikasvuinen ja vähäpätöinen ja tytöt eivät pienenäkään hänestä välittäneet, kun eivät tunteneet hänestä koituvan ei rakastajaa eikä suojelijaa. Sen vuoksi alkoi hän epäillä itseään ja karttaa toista sukupuolta. Kun hän sitten tuli vanhemmaksi ja rupesi tytöstämään, hoksasi hän sen, mitä me muut pidimme ihan luonnollisena seikkana, että naiset ottivat maksua. Se loukkasi häntä. Miksi vain toinen sai maksua, eikä toinen, vaikka molemmat nauttivat? Sitten rupesi hän pieniin suhteisiin erään ompelijattaren kanssa. Se piti hänestä ja ei ottanut maksua. Mutta tytöltä alkoivat pian viedä rauhan kummalliset unet, jotka tekivät pojankin levottomaksi. Joskus näki tyttö unta, että poika vei hänet teatteriin, joskus että hän lahjoitti hänelle hansikkaat, viimein, että poika maksoi hänen vuokransa. No ystäväni ei ollut taitava unien selittäjä, sillä hän oli köyhä, ja tytön unet eivät käyneet toteen. Ystäväni ajatteli, että hänpä se oli maksanut kaikki illalliset, mutta toinen ei yhtään; vaan näistä tuumistaan ei hän puhunut tytölle. Mutta vähitellen kyllästyi tyttö elämään unissa ja hän lahjoitti pian rakkautensa eräälle konttoristille, jolla oli varoja toteuttaa hänen unensa. Ystäväni katkeroitui naisille, jotka olivat moisia materialisteja eivätkä osanneet rakastaa vain rakastaakseen. Sitten pitemmän ajan jälkeen hän rakastui. Kun tuli kysymys naimisista, meni hän isän luo, joka tietysti kysyi, oliko hänellä varoja. "Jaha, vai on täälläkin maksettava", tuumi hän. Maksettava joka paikassa! Mutta hän oli rakastunut ja hän päätti tehdä kaupat. Hän oli voimistelun ja uimisen opettaja. Joko alat ymmärtää. Nai. Näki ensimäisen lapsen tultua, että vaimolla oli taipumuksia "korkeampiin tarkoituksiin" ja ettei tämä tahtonut lisää lapsia. Myrsky ja myllerrys! Ja sitten vähän tyyntä. Joskus tuntui miehestä kohtuuttomalta maksaa tyhjästä, mutta mikä oli tehty, oli tehty. Sitä kesti viisitoista vuotta, celibaattia ja vaimo vältteli reippaasti hyökkäykset selvittäen suhdetta. "Minä olen sinun lapsesi äiti, jona minulla on oikeus olla talossa". Mutta eipäs, hän ei ollutkaan lapsensa äiti, sillä hän puuhaili raamatunselityksiä ja muitakin korkeampia tarkoituksia valistuksen tukeuttamiseksi, mutta unohti olevansa aviopuoliso. No! Viidentoista vuoden päästä, pamaus uimakoululla! Ystäväni oli ryhtynyt johonkin sellaiseen, jota Darwin olisi sanonut generationin vaihtamiseksi. Viidentoista vuoden celibaattielämän analyyseistä voit laittaa kokonaisen venäläisen romaanin; en moskaa viitsi! Seurauksena oli salainen poliisitutkinta. Vapautus — ja uusi lapsi avioliitosta. Ja hyvä taas. Tässä oli kaksi vaikutinta: ammattisairaus eli hyvä tilaisuus toisella ja puute toisella puolen.

— Ja myös kolmas, keskeytti luutnantti.

— Mikä niin?

— Puute nuorena.