Eräänä iltana, en unohda sitä koskaan, Madeiran kohdalla, ilma kuuma kuin ansarissa ja me oleksimme paitasillamme ja housuillamme ja tyyntä oli ollut neljä päivää.
Tulin kello kahdeksan aikaan kapteenin hyttiin, täydessä puvussa. Hän oli hyvin kiihdyksissään. Tuskin voi puhua.
— Hirveän kuuma, huokasi hän, ota takki pois. No, se oli minulle mieleen, vaikka loukkasikin mitä pahimmin ohjesääntöjä ja hyvää tapaa.
Hän istuutui viereeni, melkein taakseni. Minä tunsin hänen kuuman henkensä käyvän niskaani ja aloin sanomattomasti pelätä, minua alkoi ahdistaa.
Luimme trigonometriaa ja minä olin kumarassa paperieni ääressä. Päässä tuntui raskaalta ja virkistääkseni itseäni oikaisin vartaloani ja nakkasin päätäni taaksepäin. Samassa osui katseeni peiliin, joka oli vastapäätä. Näkö peilissä kauhisti minua niinkuin olisin yhtäkkiä nähnyt luonnon kiertyvän nurin narin ja näyttävän nureansa. Kuin aurinko olisi ollut sininen ja taivas keltainen, puut punaiset tai kuusta kimmonnut salamoita. Hänen kasvonsa olivat olkapääni kohdalla ja hän ahmi silmillään paitani sisustaa. Minä taisin kiljaista ja aioin hypähtää ylös, mutta hän piti minua kiinni ja suuteli minua suulle, kuin härän karkealla kielellä ja kasvoillani kävi läähätys kuten olisi hyle minua nuoleskellut.
Elämä, luonto, kaikki kaamotti mustana. Olin nähnyt ilkeyden ilmestyksen, vilauksen itse pahasta.
— Ja siihen se tuttavuus loppui! sanoi tohtori kylmästi ja joi lasistaan.
— Ei vielä kokonaan. Arvaapas, mitä se sitten teki? Se kirjoitti kirjeitä minulle. Minä luin ainoastaan yhden. Se oli oikea rakkauden kirje. Hän rakasti minua.
— Kuten Sokrates Alkibiadesta! Luuletko tällä jotain uutta keksineesi! Ja luuletko, että nuo ilmiöt syntyvät vain eristetyissä oloissa tai liiaksi kehittyneestä kulttuurista. Niitä on villeissä kansanheimoissa, jopa eläimissäkin. Minun mielestäni pitäisi ummistaa silmänsä sellaisilta luonnon oikuilta tahi ei ainakaan rangaista viattomia, niinkuin äsken sanoinkin. Haluatko kuulla toisen samanlaatuisen jutun niin kerron.
— Kyllä, mutta mennään puraisemaan voileipää ensin; näkyy pöytä olevan katettu tuolla sisällä.