Hän ei ollut nainut mies, sen tiesin ja luulin ymmärtäväni vanhan poikamiehen yksinäistunteen purkauksen.
Kuului ruokatoitotus ja minun piti lähteä.
— Huomisiltana samaan aikaan! sanoi päällikkö.
Tein kunniaa ja läksin.
Iltaopetusta kesti sitten pitkän aikaa. Hän tuli yhä sydämellisemmäksi. Tämä vaivasi minua joskus kovasti. Jos tahallani tunnilta myöhästyin, näytti hän olevan murheissaan.
— Sinä olet kyllästynyt minuun, sanoi. Minä olen niin vanha ja ikävä mies.
Ja silloin minua alkoi tuo erakkoparka säälittää, hän ei voinut korkean arvonsa vuoksi seurustella muiden kanssa.
Saavuimme viimein Havannaan, ja minä sain loman mennä maihin, mutta minun täytyi luvata päällikölle, etten menisi toverien kanssa pahoihin paikkoihin. Hän suorastaan vaati lupaukseni. Kun palasin laivalle, kysyi hän minulta, olinko ollut tyttöjen luona. Vastasin ei, mikä olikin totta.
— Oikein, poikani, sanoi hän. Varo sinä naisia! Varo aina naisia, poikani!
Ja taas lähdimme merelle.