Hän avasi jonkin klaffin ja otti esiin lasit ja karafiinin ja vei ne hyttiinsä.

— Käy sisään, sanoi hän.

Tulin yhä levottomammaksi; koko menettely tuntui niin kierolta; epäjumala suistui ehdottomasti korkeudestaan.

Hytissä istuutui hän minua vastapäätä ja katseli minua kuin jättiläinen, joka aikoo syödä peukaloisen.

— Sinä olet kelpo poika, sanoi hän tyhjentäen lasinsa (toki kilistämättä!) ja ulkonäkösi takaa menestystä urallesi. Tiedätkö, että olet kaunis poika?

Minä tunsin, että punastuin, enkä tiennyt, mitä hän oikein aikoi. Huomasin vain hänen kasvoissaan uuden, merkillisen ilmeen ja hänen silmänsä lekuttivat kuin kaasuliekit.

— Oletko sinä jo ollut rakkausseikkailuissa? kysyi hän taas ja hänen silmänsä alkoivat hehkua.

En tiennyt mitä vastata, sillä minua arasteli isän ystävä.

Hän nousi paikaltaan ja käveli edestakaisin.

— Jospa olisit minun poikani, sanoi hän viimein, jospa olisit!