Hän kulki vuoteen luo kuten odottaen näkevänsä näyn. Hän kosketteli joka paikkaa, hypisteli kaikkea.
Vihdoin, kuten olisi hän etsinyt jotain, vastausta johonkin arvoitukseen, alkoi hän nykiä shiffonierilaatikkoja; mutta laatikot oli kaikki lukossa. Sattui silloin vetäisemään auki yöpöydän laatikon. Mutta samassa paiskasi hän sen kiinni, paraiksi ehdittyään lukea erään kiertokirjeen nimen ja aavistaa siellä olevain outojen kapistusten tarkoituksen.
Sitä se oli! Fakultatiivinen Steriliteetti! Siitä, jonka olisi tullut olla tilapäisenä köyhyydestä pelastumisen keinona, hetken hyvänä työnä alaluokalle, miltä oli ryöstetty elämisen välineet, siitä oli tullut egoismin, idealismin selvän seurauksen välikappale. Oliko yläluokka degeneroitunut, koska se ei enää tahtonut lisääntyä, vai oliko se moraalisesti mädännyt? Kai molempaa, koskapa sen mielestä oli epämoraalista synnyttää lapsia ilman vihkimistä ja halpaa synnyttää niitä vihittynä.
Mutta mies tahtoi välttämättä lasta! Hänellä oli elämisen välineet ja hän piti velvollisuutenaan ja oikeutettuna nautintonaan tuntea olemuksensa jatkuvan uutena olemuksena. Se oli todellisen, terveen egoismin tie altruismiin. Mutta Helène, hän kulki muita polkuja ja hän neuloi kolttuja vieraille lapsille. Oliko se kauniimpaa? Ehkä puusta katsoen. Mutta Helène vain pelkäsi äitiyden kiusaloisuuksia ja huokeampaa ja helpompaa oli neuloa kolttua salin divaanilla kuin elää lapsenkamarin vaivaloisissa puuhissa.
Oli alettu hävetä olla äiti, suvullinen olento, muistaa olevansa naaras.
Se oli tarkoitus: tehdä työtä taivaan, korkeampain intressien, ihmisyyden hyväksi, sanottiin; mutta turhamaisuuden itsekkyyden, julkisuuden tähden tehtiin.
Ja mies oli vielä surkutellut Helèneä, surrut, kun oli mielestään kohdellut häntä tylysti hänen hedelmättömyytensä vuoksi. Ja ollut monien "hyväin ja oikeinajattelevain" ihmisten halveksumisen esineenä kun ei ollut puhunut velvollisesti kunnioittaen onnettomuudesta ja hedelmättömistä naisista, jotka ovat "pyhiä" sentähden, että heitä on kohdannut kaikkein suurin onnettomuus, mikä naista voi kohdata.
Ja minkä puolesta tämä nainen teki työtä? Edistymisen; ihmiskunnan pelastumisenko?
Ei! Edistymistä, vapautta, valistusta vastaan! Hän oli äskettäin suunnitellut uutta esitystä uskonnonvapauden supistamiseksi. Kirjoittanut lentokirjasen palvelusväen kurittomuudesta! Työskenteli sotalakien koventamiseksi! Tuki agitatsioonia tyttöjen pilaamiseksi samalla kurjalla kasvatuksella, jolla nyt pojat pilataan.
Mies vihasi hänen sieluaan, sillä hän vihasi hänen ajatuksiaan! Ja kuitenkin rakasti hän häntä. Mitä hän siis hänessä rakasti?