— Onko sinusta sopivaa jättää lastesi äiti näin ja istua itse kapakassa?
— Minä, muori, en luullut, että sinä minua kaipaat, vastasi notaari varustautuen.
— Kaipaan? Kyllä sitä kaipaa paljonkin, kun mies juopottelee kaupungilla talousrahat.
— Ensiksikin, minä en juopottele, sillä minä syön vain murun ruokaa ja juon niukan kahvia päälle; toiseksi, minä en juo talousrahoja, sillä ne ovat sinulla lukon takana; minulla on nimittäin muita rahoja, jotka minä "juopottelen".
Paha kyllä, eivät naiset pidä huumorista ja leikillä huiskutettu suopunki nakattiin heti notaarin omaan kaulaan.
— Jaha, sinä siis tunnustat, että sinä juopottelet?
— Minäkö? Ei, minä toistin leikillä vain sinun sanojasi.
— Leikillä. Vai leikitellään sitä nyt vaimolla. Eipäs ennen niin.
— Itsehän sinä tuota mytologiaa toivoit. Miksemme me ole nyt kuin ennen? Siinä sen näet!
— Siksi tietysti, että olemme naimisissa.