Mutta lapsi kasvoi ja pian tuli vielä lisää tyttö.
Nyt alkoi Marie-Louise olla hellästi huolissaan lasten tulevaisuudesta ja vakuutti notaarille yhä ja yhä, että vain vihkiminen voi ne pelastaa.
Lisäksi tulivat siskon vihjailut mahdollisesta sovinnosta vanhusten kanssa, jos notaari vain olisi oikeissa naimisissa.
Kahden vuoden kamppailun päästä, öin, päivin ajatellen lasten tulevaisuutta, päätti notaari vihdoin antautua noihin mytologisiin seremonioihin.
Mutta ketä kutsuisi häihin? Marie-Louise tahtoi häät pidettäviksi kirkossa. Mutta sinne ei Sophien passaisi tulla. Ei toki! Sellainen tyttö! Marie-Louise osasi jo lausua sanan "tyttö" erityisen moraalisesti ja painavasti. Notaari muistutti, että Sophie oli ollut heidän ystävättärensä ja ettei pitäisi olla kiittämätön. Marie-Louise muistutti, että lasten vuoksi täytyy luopua henkilökohtaisista mieltymyksistä, ja Marie-Louisen tahto voitti.
Häät oli. Ja häät meni. Ei kutsuja vanhuksilta. Järetön kirje
Sophielta, ja väli särkyi ijäksi.
Nyt oli Marie-Louise rouva. Yksin, yksinäisempänä kuin ennen. Pettymyksestään karvaana, varmana miehestään, joka nyt oli siteissä, rupesi hän omavaltaiseksi aviovaimon oikeuksien mukaan. Mikä ennen annettiin hyvästä tahdosta, ilman rescontraa, se otettiin nyt vastaan verona verovelvolliselta. Rouva valliutui kunnianimensä varuksiin, miehen lasten äidiksi, ja sieltä teki hän hyökkäyksiään. Typeränä kuin muutkin naisten kasvattamat petetyt miehet, ei notaari koskaan ennen ollut tullut tuumineeksi, mikä siinä niin pyhää oli, jos vaimo oli hänen lastensa äiti. Jonkunhan piti olla isänä, eikä notaari lainkaan käsittänyt minkä vuoksi hänen lapsensa olisivat merkillisempiä kuin muiden lapset ja hän itse.
Rauhoittuneena kuitenkin siitä, että hänen lapsensa nyt tosiaan olivat saaneet lakimääräisen äidin, alkoi hän pujahdella pienille huviretkille kotoa katsellakseen maailmaa, jonka hän oli jo vähin unohtanut rakkautensa ensimäisessä huumeessa ja josta ei ollut sitten pitänyt huolta, kun oli jollakin tavoin pelännyt jättää lapsia ja vaimoa yksin.
Miehen vapaa liikuskelu ei rouvaa miellyttänyt ja kun hänen ei nyt tarvinnut kursailla ja kun hän oli suora luonne, puhui hän suunsa puhtaaksi muitta mutkitta.
Notaari, joka oli nuuskinut kaikki juridiikan sokkelot, antoi sanan sanalta.