— No osoitelkoot!
Nyt huomautti Sophie kyllä tietävänsä etteivät he olleet kyllin hienoja miestensä sukulaisille, mutta hän siitä viis. Kukin pysyy paikallaan, omillaan, ja on tyytyväinen.
Mutta seuraliitto oli solmittu ja sovussa elettiin, mikä on harvinaista perheiden kesken. Oli aina olemassa tuo yhdysside ja toiselta puolen taas ei ollut tuota toista sidettä. Ja puolisot olivat yhä keskenään kuin rakastavaiset, joutumatta avioliiton pahoille tavoille, kuten esimerkiksi epäkohteliaiksi toisilleen ja sen silleen.
Mutta muutamien vuosien kuluttua näki notaari yhdyselämänsä siunautuvan pojalla. Rakastajatar oli niin kohotettu arvossa hänen lapsensa äidiksi ja menneet oli menneitä. Kärsimysten ja huolten kautta tuon äskensyntyneen hyväksi oli Marie-Louise jättänyt vanhat, itsekkäät tapansa olla aina miellyttävä ja saavuttaa ainoastaan miehensä rakkautta.
Marie-Louisessa huomasi oireita sellaisia kuin olisi hän nyt ruvennut tuntemaan itseään ystävätärtä ylemmäksi ja alkanut kohdella entistä varmemmin miestään.
Eräänä päivänä palasi mies kotiin ilosta säteillen ja ilmoitti suuren uutisen. Oli tavannut vanhimman sisaren kadulla ja hän tietysti tiesi jo kaikki. Hän tahtoi niin välttämättä nähdä veljenpoikaansa ja halusi viimeinkin tulla heille vieraisille.
Marie-Louise kauhistui ja alkoi siivota ja pölyyttää ja notarin täytyi vihdoinkin hankkia hänelle uusi leninki. Ja sitten odoteltiin viikon päivät. Uutimet pestiin, kakluunien messinkiluukut kiilloitettiin, huonekaluja hangattiin, sillä sisaren piti nähdä, että järjestystä rakastavan ihmisen pariin se hänen veljensä oli joutunut.
Ja sitten keitettiin kahvi kello yhdeksitoista päivällä, jolloin siskon piti tulla.
Hän tuli, suorana kuin seiväs ja antoi kättä kuin kalikkaa. Hän tarkasteli sänkykamarin kalustoa, ei huolinut kahvia, ei katsonut kälyä kasvoihin. Mutta äsken syntynyt häntä sentään vähän intresseerasi ja — sitten hän lähti.
Mutta Marie-Louise oli mitannut hänen kappansa, arvioinut hänen leninkinsä kankaan hinnan ja keksinyt uuden kampauskuosin hänen tukastaan. Hän ei ollut toivonut paljon sydämellisyyttä vieraissa kävijältä. Käynti riitti hänelle sinään, ja talossa tiedettiin kohta, että käly oli heillä käynyt.