— Juu, kun sinä olit tahtonut sitä yötä päivää kolme vuotta.
— Niin, mutta sittenkin tahdoit sinä!
— Niin, kun sinä tahdoit. Kiitä minua hyvästä tahdostani.
— Kiittääkö siitä, että jätät lastesi äidin yksin kotiin lasten kanssa ja asut kapakassa.
— Ei siitä, mutta siitä, että annoin vihkiä itseni sinun kanssasi.
— Mutta kiitollinen pitää vain olla?
— Aivan niin, kuten jokaisen säädyllisen joka saa tahtonsa täytetyksi.
— On tämä ihanaa naimisissa oloa? Kuin mikäkin muu hemppu, eikä miehen sukulaisetkaan anna arvoa.
— Mitä sinulla on minun sukulaisteni kanssa tekemistä? Enhän minäkään ole mennyt naimisiin sinun sukulaistesi kanssa.
— Siksi kun ne eivät ole kyllin hienoja, Jumala paratkoon!