— Tuolla on linna! sanoi Kurt, arkkitehti; se pysyy paikoillaan, se.
— Pysyy aikansa, virkkoi tohtori vastaan; mutta kun graniittinen valtiopäivätalo valmistuu Helgeandsholmenille, niin murenevat tiilit tuolla ylhäällä.
— Miksikäs ei; ajan henkihän on sellainen, puuttui Levi puheeseen. Hallitushan istuu valtiopäivillä nyttemmin, mutta syytä siihen ei tiedä kukaan; perustuslain mukaan kuningas valitsee itse neuvonantajansa, mutta nyt valitsee Karl Ifvarsson ne.
— Sinä olet hullu!
— En; Karl Ifvarsson määrää valiokuntavaalit ja päättää siis, milloinka ministerit eroavat. Silloinpa hän kai on hallitsija.
— Kuulkaahan, tässä on uuden oopperan paikka, keskeytti Sellén, joka ei sietänyt politiikkaa.
— Niin, nythän puuhataan oopperaa; mitä valtiopäivät sanovat siitä?
— Siellä ei tahdota enemmistöoopperaa, vaan saa siitä tulla kunnallisooppera perustanaan Lagerlund ja pohjakerros.
Senjälkeen he lähtivät liikkeelle Norrbron ja Mynttikadun poikki torille.
— Tuollahan on vielä Ritarihuonekin! sanoi Sellén.