Hänellä oli aikaa yllin kyllin ajatella tilaansa.
Kahdesta barbaarisesta tavasta purkaa monivuotinen yhdyselämä, oli siis valittu tuo nöyryyttävä ja julkea, joka asetti aviopuolisot sen oikeusistuimen eteen, jota sanotaan kirkkoraadiksi. Siellä heidän tuli istua ja paljastaa toinen toisensa, syyttää toisiaan ja kuin holhouksen alaisina ottaa vastaan varoituksia. Pitkä yhdyselämä oli selviteltävä, vaikkakin kummankin juuret olivat niin takertuneet toisiinsa, että toista ei voinut repiä irti runtelematta toista; jossa syytä ja syyttömyyttä ei mitenkään voinut mitata, jossa syy sekoitettiin seuraukseen ja päinvastoin; jossa kaikki anteeksi suotu ja unhoitettu vanha oli kaivettava esiin ja asetettava uuteen valaistukseen; se mikä rakkaudesta oli annettu anteeksi, siitä syytettiin nyt vihassa.
Tämä tapa oli valittu, kun tahdottiin välttää häpeällistä, pakollista karkaamista, jossa jäljelle jäänyt sai kantaa hyljätyn häpeän, ja karkaaja uskottoman, ja kuitenkin oli karkaaminen enemmän inhimillisten häveliäisyyskäsitteiden mukainen, siinä kun poistuttiin näyttämöltä ja kätkettiin kurjuus uteliailta katseilta.
Kirkkoraadin varoitus oli kuitenkin vain muodollisuus, joka toimitettiin ennen asiain käsittelyä käräjillä, ja hän oli haastettu ensimmäisille kevätkäräjille syytettynä lain… luvun ja… pykälän mukaan, joka vaati hänet tuomittavaksi aviorikoksesta ja menettämään koko naimaosan.
Astuttuaan raskaita askelia ja nähtyään naapurin tuvan, päätti hän melkein olla menemättä neuvostoon, osaksi päästäkseen siitä hirvittävästä kohtauksesta, jolloin hän oli tapaava puolisonsa, osittain siksi, että katsoi kaiken puolustuksen turhaksi.
Päästyään taloon, hän kuuli, että kaikki hevoset olivat ajossa. Tämä oli hänelle kuin vapautus, ja hän istuutui penkille lepäämään. Mutta isäntä oli sattumalta lautamies, ja hän harrasti pitäjän asioita.
— Kirkkoraatiinkos sitä mennään? kysyi hän.
— Sinnepä kai, koska sen näytte tietävän! vastasi toimittaja.
— Sieltä ei pidä jäädä pois, jatkoi talonpoika; sillä käräjillä tuomitaan heidän pöytäkirjojensa mukaan, ja jos on jotain puolustuksekseen esitettävää, niin on se tehtävä nyt.
Tämä yksinkertainen tiedonanto teki epäröivän jälleen vireäksi; hän hypähti penkiltä ja katsoen kelloaan hän kysyi: