Herra ja rouva Borg syöksyivät ulos…
Sellaista se oli, kun oli lapsia! Niin, niin, niin, ja he soimasivat itseään, päättivät, että eivät milloinkaan enää läksisi ulos. He tuumiskelivat, että minkälainen opettavainen juttu tästä nyt pantaisiin liikkeelle; he riensivät puoli juoksussa kotia, kun eivät löytäneet ajuria.
Nybronkadulla, kun he olivat juuri ennättäneet läähättäen mäen päälle, törmäsivät he erästä jättiläismäistä herraa vastaan, joka sulki heidät suureen syliinsä ja huusi:
— Hohoi! Löysinpä teidät vihdoin viimeinkin! Se oli tohtori Henrik
Borg.
— Sinä, Holger, olet lehden toimittaja, ja palkkaa saat kuusi tuhatta; toimeesi ryhdyt huomenna! Eikö niin?
Martta rouva itki jättiläisen rintaa vasten. Ja niin he juoksivat sedän luota; juoksivat, nauroivat ja itkivät.
— Tiedätkös, me otamme kaksi piikaa, huusi rouva.
— Ja huoneuston Strandvägenillä.
Östermalmin torilla he tanssivat lyhtypatsaan ympärillä, ja juoksivat leskisillä kahden puolen kauppakojuja.
Niin tuli Holger Borgista toimittaja, ja niin päättyi kiusallinen päivä iloon.