KAHDESTOISTA LUKU
Tohtori Borg
Tohtori Borg oli ollut kaksi kertaa naimisissa; ensi kerran kotimaisen hupakon kanssa, johon hän oli kiintynyt tämän kauneuden ja nuoruuden vuoksi. Mutta tämä nainen oli niin tietoinen kauneudestaan, että suorastaan jumaloi sitä. Hän saattoi istua puolialastomana kuvastimen ääressä tuntikausia itseään ihaillen; saattoi suudella pyöreitä käsivarsiaan, muovailla rintaansa, näytellä itselleen hampaitaan, hieroa nenäänsä saadakseen kauneimman kaarroksen muodostumaan oikeaan paikkaan. Kun tohtori näki salaa hänet kerran tässä hommassa, pelästyi hän, sillä vaimon kasvojen ilme ei ollut ihmisen, vaan järjettömän eläimen; linnun, joka kuvastelee itseään lähteessä ja kynii höyheniään. Ajatus siitä, ettei ollut yhdistetty ihmiseen, kauhistutti tohtoria niin, että hän suorasukaisuudestaan huolimatta antoi asian mennä menojaan.
Kauneudestaan huolimatta hän ei osannut pukeutua, ja kun mies teki muistutuksen, niin sitä pidettiin majesteettirikoksena. Hän sulkeutui itseensä loukkautuneena, pilkkasi miestään siitä, että tämä ei muka kyennyt pitämään arvossa häntä; ja yksinkertaisuudessaan hän luetteli kaikki ihailijansa, kertoi heidän arvostelujaan. Naimisiin mentyäkin tohtori jatkoi suitsutuksiaan kukkien ja sampanjan muodossa; mutta kukat eivät olleet milloinkaan mieluisia.
— Sain luutnantti X:ltä orkideoja, jotka maksoivat seitsemän kruunua kappale. Ja oikea sampanja maksaa yksitoista kruunua.
Hän rakasti itseään ja kauneuttaan niin objektiivisesti, että kadehti tohtoria siitä, että tämä oli saanut hänet.
— Sinä olet saanut, sinä! Sinä et tiedä, miten hyvät päivät sinulla on. Ajattelehan, kuinka moni sinua kadehtii.
Mutta tämä itsensä rakastaminen meni niin pitkälle, että hän ei voinut antautua miehelle; hän ei tahtonut suoda tälle rakkauttaan, vaan oli vielä hellyydenkin hetkenä niin kateellisen kylmä, että ei voinut ottaa mitään vastaan. Ja sitten hän valitti.
Ensin tohtori ei välittänyt siitä, sillä hän tunsi itsensä. Mutta jonkun ajan kuluttua hän rupesi valittelemaan äidilleen ja sanoi, että ei katsonut olevansa naimisissa. Äiti ei ymmärtänyt mitään, eikä tahtonut mitään tietää.
Tohtori, joka oli nuori lääkäri, ei ymmärtänyt myöskään, mitä vaimo tarkoitti, mutta kävi levottomaksi, ja neuvotteli erään vanhemman lääkäriystävänsä kanssa.