— Neiti! sanoi hän, käykää ripillä; sehän on vain muodollisuus; ja te, herra kreivi, antakaa kastaa itsenne, eihän se ole vaarallista; hiukan vettä vain!
— Ovatko ne vain muodollisuuksia, vastasi kreivi Max; ja hiukan vettä vain? No, mikäpäs sitten… kiitos tiedonannosta, kirkkoherra… Mutta ajatelkaahan meitä raukkoja, jotka luulimme sen olevan muuta! Tule, Ester!
He läksivät.
— Luuletko, että hän piti niitä paljaina muodollisuuksina? kysyi Max.
— En, vastasi Ester itkuun purskahtamaisillaan; hän oli hyvä mies, joka tahtoi lohduttaa ja auttaa meitä. Siksi puhui hän niin.
— Nyt suutelen sinua, Ester, ajatuksissani, tässä kadulla, siksi että uskot hyvää ihmisistä!
— Voihan pappikin käydä sääliksi!
— Niinpä niin, pappikin! — Niin, nyt sen näemme, että kirkko saa aikaan avioliittojen vähenemisen ja vapaiden suhteiden kasvamisen. Tapahtukoon heidän tahtonsa.
— Mitä teemme nyt?
— Menemme Holgerin luo toimitukseen ja haihdutamme puhelemalla tämän mielestämme.