— Olet oikeassa, Levi; mutta mitä uusia bassorumpuja ne ovat, joiden ääni nyt kuuluu maailmassa?
— Tarkoitat armeijalaisia? puuttui Kurt puheeseen. Ne ovat kansainvälisiä kristityitä, uskontojen sekoittajia, jotka aukaisevat temppelinsä kaikille Kristuksen tunnustajille. Heillä ei ole mitään jumaluusoppia, ei leivoksia, ei määrättyjä muotoja, ei eroa katolilaisen ja protestantin välillä; se on elävää kristinoppia, johon kuuluu usko ja hyvät työt. Tämä pieni ja-sana on yhdistysside särkyneiden kirkkojen välillä, jotka taistelivat joko uskosta tai töistä.
— Mikä sinä sitten olet? kysyi Sellén viimein.
— Sitä en tiedä! — Kristitty vapaa-ajattelija, ehkä; kristitty senvuoksi, että olen syntyisin kristitystä suvusta, vapaa-ajattelija senvuoksi, etten voi liittyä mihinkään "tunnustettuun" kirkkokuntaan.
— Oletko sinä kristitty?
— Samassa määrin kuin Isak on juutalainen, ja setä Borg pakana, yhtä suuressa tai yhtä pienessä.
— Nyt minä tahdon musiikkia, keskeytti tohtori; Isak soittaa Bachia, ja minä poljen!
Onneksi oli urkulehteri kiinni, eikä Kurtilla ollut avainta. Se ärsytti tohtoria, joka juhlatunnelmassaan oli joutunut takaisin Punaisen huoneen ajoille, ja vaatien tavatonta voimanponnistusta hän pyysi tornin avaimia, sillä hän tahtoi ylös soittaakseen yhteen isolla kellolla. Sittenkuin tämäkin ehdoitus oli rauennut, lähdettiin ulos ja erottiin eräällä ajuriasemalla.
TOINEN LUKU
Palatsivallankumous