Hän oli takertunut niin teorioihinsa, ettei saanut sanaakaan suustaan; mutta tässä turvattomuuden tunteessa heräsi nyt ensi kerran vastustushalu, josta oli koituva vapaus.
Miksi hän ei voinut vastata? Siksi että vaimon väite oli niin tuhma, että siihen ei voinut löytää sopivaa vastausta.
Hän läksi ulos illalla päättäen, ettei palaisi takaisin. Puoli yhdeltätoista hänen ystävänsä pitivät hänelle jäähyväisjuhlat Götalaisissa huoneissa. Ennen kokoontumista hän meni setänsä, tohtori Borgin kanssa Oopperaan. He istuivat permannolla ja odottivat alkusoittoa. Yleisö oli juhlapuvussa, mutta kuninkaallinen aitio oli tyhjä, joten hän ei päässyt asiasta selville.
Orkesteri kokoontui ja alkoi viritellä soittokoneitaan. Johtaja nousi paikalleen; naputti… mutta kääntyi samassa kumartaen kuninkaallista aitiota kohti; ja nyt soitettiin laulu "Ur svenska hjärtan".
Yleisö nousi seisaalleen; kaikki nousivat paitsi Holger ja tohtori.
— Gesslerin hattuako he kumartavat? kysyi hän sedältä.
— Taitaa olla nimi- tai syntymäpäivä…
— Niin, mutta tyhjää aitiota? Sehän on hölmöä.
Samassa kuului käskevä ääni: Ylös!
Holger kääntyi ympäri, mutta samassa joku tarttui hänen kaulukseensa ja nosti hänet paikoiltaan. Kun hän ei käyttänyt koskaan muita aseita kuin sanoja ja kynää, läksi hän, ja tohtori seurasi.