Ystävät istuivat juuri ja laskivat tulevaisuuden mahdollisuuksia, kun
Holgerin katse sattui noihin kuuluisiin kattomaalauksiin:

— En voi nähdä mitään siveetöntä noissa; tuollaisia taulujahan on museo ja Tukholman linna täynnä.

— Niin, mutta mainiointa oli nähdä, miten tuo suuri Faustin-kääntäjä, joka oli siveydenharrastaja ja antinaturalisti 84-luvulla, nyt esiintyi alastomuuden puoltajana ja sellaisella tarmolla, jota häneltä oli turhaan varrottu oikeaan aikaan.

— Hän on nyt kuollut, ja haudataan huomenna. Onpa mieltäkiinnittävää nähdä.

Samassa tuli iltalehti. Holgerin täytyi vilkaista siihen.

Tohtori kuuli ähkinää ja puhkinaa, ja huomasi, että Holger kävi nolon näköiseksi.

— Oletko hävinnyt jotakin? hän kysyi. Lehti kahisi lukijan kädessä, ja hän pudotti sen pöydälle.

— Mitä on tapahtunut?

— Lue!

Tohtori luki; luki ja paisui, luki ja kirkastui.