Hän luki, että Ruotsin naisvapautumisen ylimmäinen papitar oli heittänyt hiiteen koko moskan havaittuaan sen hassutukseksi. Ja hän kehoitti sukupuoltaan ja äitejä työskentelemään sen hyväksi, että nainen kehittyisi naiseksi, äidiksi ja puolisoksi.
— Vihdoinkin! huudahti tohtori. Pannukakku siitä tuli ja pannukakku se oli senvuoksi, että se lähti väärästä edellytyksestä. Mutta ajattele, kuinka paljon työtä, kuinka paljon vihaa, kuinka paljon p—aa tähän on tuhlattu. Hehän tahtoivat surmata Falkin, kun tämä ei voinut käsittää tuon hulluuden hienouksia. Jos olisin uskovainen, niin uhraisin hekatombin jumalille!
Holger ei voinut yhtyä iloon, sillä hän tunsi kadottaneensa uskontonsa, uskon naiseen! Eikä hänellä ollut voimia tunnustaakseen erehtyneensä. Hän suuttui tapansa mukaan, ja hänen jälleen toinnuttuaan nousivat hänen harjaksensa.
— Siksi:, että hän on väsynyt…
— Vai niin? Puhummeko muusta! Miten Ester ja Max voivat?
— Varmaankin he ovat hyviä ystäviä, mutta avioliitto lykkäytyi, kun papit eivät tahtoneet kuuluttaa.
— Ja minkä vuoksi on kuulutettava, että kaksi ihmistä aikoo rakastaa! Salaisin, jonka luonnollinen tunne vaatii peitettäväksi, asetetaan näytteille! Minusta se on kyynillistä! Mutta pelätään kaksinnaimista. Sitä pelätään, mutta tunnetut kaksinnaimiset ja moniavioisuudet tunnetuissa avioliitoissa, ne ovat rankaisemattomia, ovat tulleet tavaksi. Nainen ottaa nykyään miehen saadakseen vain kaitsijan ja laillisen suojelijan — piru tässä ruvetkoon irstaitten naisten syöttinä olemaan. Ja kun te vapautitte naisen naisellisuudesta ja häveliäisyydestä, tuli hänestä kokotti. Te juuri olette pilanneet sukupuolen ja avioliiton, ja juuri nuo miehekkäät naiset ovat turmelleet miesten vaistot niin, että heistä on tullut perversejä. Sellainen oli Kreikan loppu! Aspasioihin, ystävättäriin ja sodomiitteihin he joutuivat. Luulen, että lähestymme loppua! Olen, kuten tiedät, monta kertaa etsinyt puolisoa, perheenemäntää ja äitiä, mutta löytänyt vain kokotin. Kiimaa ja vihaa, sitä minä löysin. Etsin rakkaudelleni — anteeksi lausumatapa — vastarakkautta, mutta kohtasin pelkkää vihaa; vihaa miestä kohtaan, joka näyttää muodostavan naisen niin sanotun rakkauden. Häväistä miestä, siinä naisen ihanne. Sinä tiedät sen! — Annat hänelle miehuudenvoimasi, ja tällä voimalla, sinun voimallasi, hän hallitsee sinua. Ja hän vaikuttaa kuin induktsioonikone; tekee virranvoimasi moninkertaiseksi ja kääntää virran sinua vastaan. Mutta sitä et ole milloinkaan ymmärtänyt! Katsohan aarrettasi, miten hän kutistuu joka kerran, kun sinä katkaiset virran! Itsesi alle sinä aina alistut hänen tahtoonsa alistuessasi! — Katsohan vain, miten nuo ihailemasi "suuret naiset" syntyvät. Ensin he etsivät voimakkaita miehiä, kuuluisia, suggestiivisia; saatuaan akkumulaattoreihinsa voimaa, alkavat he itse leikkiä patteria ja synnyttää virtoja, jotka kuitenkin ovat vain toisarvoisia. — Kun kaikki on valmiina, tulevat he ottamaan; kun taistelutantereet ovat täynnä kuolleita ja haavoitettuja, silloin saapuvat luittenkerääjät; ja aina on laumoittain heikkoja miehiä, jotka kunnioittavat tunkionpenkojattaria kuningattarina; sinä tunnet nuo miehet, jotka aina tähtäävät potkun miesten haaroihin…
— Niin, mutta sinä olet naistenvihaaja!
— Kun ajattelen tarkoin, niin minun on ehkä vastattava myöntävästi. Minähän vihaan kaikkea vihollismielistä, ja koskapa vihaan naista, niin hän on vihollinen. Ja jos hän on vihollinen, niin hän vihaa miestä. Totta lienee, että sukupuolet vihaavat toisiaan, ja tämä viha on kyllä vieroitusvoimaa kahden vastakkaisen välillä, joka rakkaudessa vaihtuu vetovoimaksi. Voit yhtä hyvin sanoa kaikkia naisia miehenvihaajiksi kuin minua naisenvihaajaksi. Ajoittaisia virtoja! Siinä rakkaus! — Mutta nainen on aina vaikuttanut terveellä vetovoimalla minuun, siksi en voi hyvällä omallatunnolla tunnustaa mitään erikoista naisvihaa, johon yksin olisin syyllinen! Päinvastoin, olen aina tuntenut elämän autiuden, ellei lähellä ole ollut äidin helman lämpöä, mutta teidän turmeltuanne naiset, on mahdoton enää sietää tätä elämää. Te sanotte, että en voi säilyttää heitä, minä vastaan, etten ole tahtonut säilyttää mätää lihaa talossa. — Kas tuossahan on Kurt! Tunnetko sitten hänen avionsa? Se oli mainio! Usko pois!
Arkkitehti tuli sisään seurassaan silmälaseja käyttävä mies, joka oli epämääräisen näköinen. Veli nyökkäsi ja painui seuroineen erääseen salin nurkkaan.