Nyt tuli saattojoukko sisään; ja Max kumartui Esterin puoleen alentaen äänensä, jotta tohtori ei olisi kuullut hänen sanojaan.
— Näetkö, tuolla kulkevat kuolleet! Nykyään elossa olevat hengittävät oman aikansa ilmaa, elävät nykyisyydestä; nuo tuolla alhaalla elävät 1850 elämää kuten vainajakin; he ovat syöneet tuhkaa ja luita, senvuoksi he ovat tuhkankarvaisia; kaikki jo ennen nautittu ja sulatettu, jäännökset, elottomat jätteet ovat heidän ravintonaan; varjojen valtakuntaan he kuuluvat, ja elävään, kasvavaan kaikkivaltaan uskomatta he tekevät itselleen savesta epäjumalan ja panevat sen hopeajalkaiseen arkkuun; mutta vainaja ei ollut heidän; ei tee mitään, sillä he tekevät tyhjästä; hän oli heidän aran, verettömän jälkikaiku-aikansa lapsi, ja he tuntevat omansa; he ovat aikanaan taistelleet häntä vastaan, he ovat voittaneet hänet, ja nyt he kantavat ruumista riemusaatossa; taistelua Patrokloksen ruumiista, Patrokloksen, joka makasi vuosisatoja toimetonna ja heräsi viimein, jolloin itse Apollon löi hänet sokeudella ja Hektor hänet surmasi.
Tohtori Borg keskeytti tässä: — Kuulkaahan! Nyt puhuu heidän jättiläisneronsa, mies, joka ei ole koskaan tehnyt mitään, mutta tuli entiseksi valtioneuvokseksi kolmenkymmenen seitsemän vuoden ikäisenä, ei saanut milloinkaan mitään valmiiksi, paitsi muutamia keskeneräisiä lentokirjasia. Lentokirjanen, dosenttikirjoitus, se oli ajan muoto. — Hän pelkää jälkimaailman arvostelua kuolleen elämäntyöstä, ja senvuoksi hän vakuuttaa hänet sen tapaturman varalta. Kuulkaa! — Hänen, vainajan, ajatukset olivat niin valtavat, että vasta tulevien vuosisatojen sukukunnat kykenevät käsittämään niitä! Sepä vasta peto. — Nyt tulee Kristuksen seuraaja, joka ei kainostele istuutua antikristuksen valtaistuimelle. Sovinnollisuus on kaunista, mutta kun se ostetaan maailmallisesta kunniasta ja maallisesta kunnianosoituksesta, niin se on roskaa! — Kuulkaahan, kuinka hän tasoittelee uskonoppia, sovittelee sääntöjä — — — ja nyt! Nyt muuttui musta valkeaksi! — Luonne! Lujaluonteinen! Luonteen lujuus! Ja nyt: vapaamielinen, vapaa, — miksi ei vapaa-ajattelija? — Ei kiitos!
Kreivi Max kääntyi Esterin puoleen.
— Hän oli mukana tuomitsemassa Holgeria majesteettirikoksesta. Tämä on merkillinen näytelmä! — Nämä tuhkaihmiset muistuttavat lemuureja ja toukkia, jotka tahtovat varastaa Faustin ruumiin! Muistatko? — Ja tuntuu siltä kuin Mefistofeles seisoisi alttarin takana ja kääntäisi heidän silmänsä! He näkevät vainajassa kaikki ne ominaisuudet, joita tällä ei ollut. Aivan kuin Auerbachin kellarissa:
Falsch Gebild und Wort
Verändern Sinn und Ort.
— Puhutko Oopperakellarin kuvista? keskeytti tohtori, joka oli kuullut väärin.
— He näkevät viinamäkiä ja rypäleitä! kuiskasi Max Esterille.
Betrug war alles, Lug und Schein!
Mutta ylimmäinen pappi on minusta pahin; hän on sokeudessaan kammottava; häntä on nähtävästi kohdannut "väkevä eksytys", niin että hän luulee valhetta totuudeksi. Muistatko, että hän syytti Akselia valheesta kuolinvuoteella, jolloin tämä puhui totta?