— Sinun vakaumuksesi tulisi perustua paikkansa pitäviin tosiasioihin ja olla kokemuksen vahvistama, mutta se ei ole; mitään saarnoja ja saarnaajia ei ole olemassa, sillä ne, jotka kirjoittavat perheestä, kertovat vain havaintojaan ja kokemuksiaan; he sanovat näin: siihen ja siihen suuntaan näyttää kehitys kulkevan, sellaiseksi ja sellaiseksi on perhe-elämä rappeutunut viimeisen miespolven aikana, ja koti on näyttäytynyt hirmuvaltaisuuden, itsekkäisyyden, teeskentelyn kouluksi. He tuovat siis esiin vain todenperäisiä tietoja eivätkä saarnaa mitään teorioja.
— Mutta sinä, jolla itselläsi on tyttäriä, yhdyt näihin oppeihin?
— Pidän yhtä hellää huolta tyttäristäni kuin sinä, enkä opeta heille mitään; sillä tässä asiassa olen ihan tietämätön; mutta minä pysyn odottavalla kannalla ja teen havaintoja, olen jo ollut huomaavinani, että lapsillani on toiset aatteet kuin minulla; häveliäisyys estää meitä puhumasta siitä, senvuoksi on hyvä, että siitä kirjoitetaan; painettu sana vaikenee eikä loukkaa ketään. Mutta sen minä sinulle sanon, että olen valmis kuten sinäkin — kaikkeen! Tietäessäni, etten voi sille mitään, sillä neuvojen arvonhan sinä tunnet, minä vaikenen ja ajattelen: ehkä se on niin oleva; he ehkä ymmärtävät sen paremmin; tämä ehkä on tie uuteen yhteiskuntajärjestykseen. Nuoret, jotka taistelevat uusien ihanteittensa puolesta, saavat kyllä kärsiä ensimmäisistä kokeista; monet kaatuvat ja monet luopuvat senvuoksi; mutta ajan virta vierii kysymättä meidän mieltämme, enkä minä ole epätoivoisesti koettava seisauttaa sitä, — kuitenkin, kun sinä nyt olet asettunut meitä vastaan, olet sinä turmellut lehden. Osakkeenomistajana ja johtajana kehoitan sinua eroamaan ja jättämään paikan pojallesi Holgerille.
— Minäkö, eroisin? — En milloinkaan!
— Hyvä! silloin Holger ja minä perustamme uuden lehden!
— Uusi lehti ei menesty!
— Uusi lehti, joka pysyy kannassaan ja omaksuu sinun hylkäämäsi traditsioonit, menestyy kyllä.
— Tarkoitat yksipuolista puoluelehteä, joka kohtelee vastustajiaan pahantekijöinä.
— Ei, vaan vihollisina! Taistelun kestäessä ammutaan se sotamies, joka alkaa hieroa sopimusta. — Etkö ole huomannut, että jos tekee yhden myönnytyksen tai sanoo hyvän sanan viholliselle, niin hän riemuitsee alistumisesta. Hyvät sanat ja kohteliaisuudet seuraavat myöhemmin, rauhanteossa. — Pidä nyt itseäsi ammuttuna luopiona ja eroa.
— En milloinkaan!