— Älkää hiidessä, jos jatkamme näin, keskeytti tohtori, niin saamme Dreyfusin syylliseksi, eikä se suinkaan ollut tarkoituksemme, vai mitä Max tuumii?
— En voi kieltää, vastasi kreivi harkitsevasti, että asia on hämärä. Muodostettiinhan Dreyfus-ministeristö, Waldeck-Rousseau etunenässä, jonka määränä oli vapauttaa Dreyfus; tämä ministeristö määräsi hallituksen edustajaksi Carrière'n, joka ei ollut kenraali, ja jonka piti vapauttaa Dreyfus, koska hän oli vakuutettu tämän syyttömyydestä. No niin: sittenkun oli kuulusteltu kenraaleja ja todistajia Rennes'ssa, ja huolimatta Esterhazyn bordereau'sta ja Henryn väärennyksestä, hänen mielensä muuttui oikeudenkäynnin aikana. Se on ihmeellistä! Sitten on viitattu bordereauhon, aivankuin taikuri viittaa kattoon ottaessaan jotakin pöytäliinan alta. Bordereau kelpaa yhtä vähän todistukseksi kuin Esterhazyn todistukset; mutta vaikkakin asiantuntijat nyt ovat vannoneet, että bordereau ei muistuta hituistakaan Dreyfusin käsialaa, niin on Dreyfus itse tunnustanut näiden yhtäläisyyden huudahtaessaan: "He ovat varastaneet käsialani!" Ristiriitaisuuksia on niin paljon, että meillä tuskin on oikeutta muodostaa asiasta mitään mielipidettä. Se ei merkitse mitään, ettei Dreyfus ollut enkeli, mikä hänestä tehtiin, hän kun näet oli ihminen, mutta Zolan ja Björnsonin ei olisi pitänyt mennä valalle hänen kunniastaan. Dreyfus on saatu kiinni kymmenestä valheesta. Ensinnäkin hän väitti, ettei tuntenut itäisen radan järjestelyä. Hän tunsi sen! Hän väitti, ettei tuntenut keskityssuunnitelmaa! Hän tunsi sen! Hän kielsi olleensa läsnä kenraali Ransonin neuvottelussa! Hän oli läsnä. Hän väitti, ettei ollut milloinkaan tuntenut Picquart'a! Hän tunsi hänet! Hän sanoi ennen, ettei ollut milloinkaan ollut Mülhausenissa! Nyt hän tunnustaa olleensa siellä joka kesä. Hän väitti, ettei ollut milloinkaan nähnyt ampumataidon käsikirjaa. Hän oli nähnyt sen! Hän vakuutti, ettei ollut milloinkaan nähnyt tykkiä T20. Hän oli nähnyt sen. Hän kielsi tavanneensa ulkomaalaisia sotilaslähettejä Bodsonin luona. Hän oli tavannut heitä. Björnson, tuo, tuo… meni valalle Dreyfusin siveellisyydestä! Dreyfus tunnusti, että hänellä oli naimisissa ollessaan ollut rakastajattaria, mutta että se ei kuulunut kehenkään, koska hänellä oli varoja. Olkoon niin, eikä se kuulukaan kehenkään. Mutta Björnsonin todistus! La verité! Zola syytti kenraaleja konnamaisuudesta! Mutta Dreyfus kiitti kenraaleja, uskoen heistä parempaa. Totuus, Zola! Mutta oikeudenkäynnissä esiintyy muitakin kammottavia yksityiskohtia. Dreyfus kutsuu avukseen majuri Curé'n. Tämä tulee — ja todistaa häntä vastaan. Dreyfus luottaa eversti Cordier'n apuun! Tällä ei ole mitään sanottavaa. Mutta entäs sitten tämä: eversti Munier, jonka piti tuoda tärkeitä sähkösanomia, kuoli junassa. Chaulain-Sauvinière kuoli junassa, majuri d'Attel, kuoli junassa. Entäs nämä salaperäiset kuolemantapaukset: Lemercier Picard, Guenée, Ressman ja muut! Ja nyt myöhemmin on Schneider kuollut Wienissä, Scheurer-Kestner on kuollut, yleisesikunnan päällikkö on kuollut! — Tämä ei ole rehellistä peliä, ja tämä valhettelusota saa ihmisen kaipaamaan ruutia ja kuulia! Mutta minusta tuntuu kuin jumalallinen oikeus olisi puhunut ja tuominnut kaikessa tässä. Dreyfusille tuomittiin kymmenen vuotta Rennes'ssa, siksi että hän oli juorunnut, ja kavaltanut siten uuden isänmaansa; mutta hänet armahdettiin, oikein kyllä, lieventävien asianhaarain takia: oikeutettujen tunteittensa vuoksi vanhaa isänmaatansa kohtaan, lapsuutensa ensimmäistä. Henry sai vanhurskauden väärentäjänä surmata itsensä; Esterhazy valehtelijana menetti kunniansa ja joutui maanpakolaiseksi; Felix Faure sai varoituksen mairittelustaan; kenraalit kehoituksen, etteivät kärsimättömyytensä ja heikkouskoisuutensa vuoksi luottaisi ruhtinaisiin ja heidän kaltaisiinsa. Ja kansakunta sai tietää, että siihen kuului jo niin monta vierasta ainesta, ettei se voinut ajatella kostoa, josta voisi syntyä veljessota; ja kun sotajoukko on menettänyt maineensa, niin se saa sijaan uuden ja samalla uudemman tehtävän. Se toimii tällä hetkellä kaukana idässä rinnan saksalaisten kanssa, jota se ei olisi milloinkaan tehnyt, ellei "oikeudenkäyntiä" olisi ollut! Ranskan portit ovat auki! kuten Kiinan! Mutta "oikeudenkäyntiin" sekoitettiin myös uskonnollinen kysymys, jonka sekoittamista tähän yhteyteen en ymmärrä; mutta se joutui siihen senvuoksi, että Dreyfus oli juutalainen. Ja nyt aukaisevat protestantit ja juutalaiset parhaillaan luostareita ja päästävät vapaaksi pari sataa tuhatta elinkautista vankia. Aivankuin kruunajaisissa tai uuden kuninkaan astuessa valtaistuimelle; mutta se on myöskin vastaus Bartholomeuksen yöhön, vaikkakin paljon sävyisämpi; nehän ovat pelkkiä hyviä töitä palkkana pahoista töistä; se on puhdasta kristillistä rakkautta, vaikkakaan tahto ei liene hyvä; mutta näemmehän niin usein, miten paha saa palvella hyvää; eikä Dreyfus ollut hyvä mies, mutta hän on tehnyt palveluksensa, kuten me kaikki!
— Niin, puuttui tohtori Borg jälleen puheeseen. Tehtyämme kaikki nämä myönnytykset, jotka vastustushalu lienee synnyttänyt, tai uteliaisuus nähdä asian nurja puoli, pidän kevytmielisenä tämän kirjelmän lähettämistä Zolalle, joka luulee yksin löytäneensä totuuden. Muutamia jyväsiä hän löysi, mutta enemmän akanoita, ja hiukan pehkuiseksi hänen selkänsä on kyllä käynyt. Jospa sensijaan onnittelisimme häntä uudestisyntyneenä uskovaisena, Parisin ja Työn tulevaisuuteen luottavana tekijänä; sosialisti Emile Zolalle? Teemmekö niin?
Kaikki paitsi ukko Borg, vastasivat myöntävästi; ja niin päätettiin asia.
Ester, jonka piti viran puolesta olla hourujenhuoneella, poistui
Maxin saattamana.
He kulkivat kauan äänettöminä katuja, viimein sanoi Max:
— Oletko huomannut, että hän muistuttaa Hioja nimistä antiikista kuvapatsasta?
— Olet oikeassa; enin leuka, joka alkaa korvista.
— Muistatko nyt Parisin ankaraa tuuliaispäätä 96, joka alkoi S:t Sulpice'n luona, upotti la Revanche'n, hävitti oikeuspalatsin ja päätti tuhotyönsä Saint Louis'n sairaalan kohdalla, mullistettuaan ensin Saint Louis'n Pyhän kappelin? Uskotko nyt vertauskuvallisiin tuuliaispäihin?
— Mihin herran nimessä on uskottava? Minua alkaa peloittaa!