— Mutta eräs toinen salaperäinen seikka, toisin sanoen vieläkin selittämättömämpi kuin tämä: Suuren vallankumouksen aikana, päivää ennen Bastiljin rynnäkköä, raivasi Royal Allemand Tuilerian puutarhan. Upseerien joukossa oli muuan Reinach ja Esterhazy. Uskotko sattumiin?
— En! Entäs sitten yhteys?
— En tiedä! Yhteyden tietämisessähän olisi selitys, ja sitä me emme saa. Ja senvuoksi kaikki selitykset käyvät naurettaviksi. Entäs sitten tämä? Bædecker, joka ei ole mikään salaperäinen kirja, kertoo ihan viattomasti: kuninkaanhautoja hävitettäessä Speyerissä 1689 johti toimenpidettä eräs Hinz niminen henkilö. Kun Saint-Denis'n kuninkaanhaudat ryöstettiin 1789, pani ryöstön toimeen myöskin eräs Hinz.
— Mitä se merkitsisi?
— En tiedä!
— Kuulehan, oletko tuntenut Dreyfusin? Tässä kreivi Max pysähtyi, ja silmäili Esteriä, ikäänkuin olisi tahtonut nähdä, tekikö tämä pilaa:
— En, en ole tuntenut häntä… mutta jos kohtaamme toisemme kahdenkesken monen vuoden päästä, niin kerron erään jutun… Niin, kaitselmuksen mies hän oli, mutta mikään kärsivä Kristus hän ei ollut.
— Oletko kristitty?
— Olen kristillinen vapaa-ajattelija… Ja kummallista on, että kun nyt olemme raastaneet kristinopin, niin katosi sen kera niin paljon viisautta ja niin paljon inhimillisyyttä. Olemme käyneet raaemmiksi ja tuhmemmiksi… Jos nyt tahtoo tavata hienon ihmisen, niin on häntä etsittävä heränneiden joukosta, kunhan he eivät vain puhu Jeesuksesta ja kysele sielusi tilaa. Jos tahdot nähdä hillityn, puheiltaan ja ajatuksiltaan huolestetun, arvosteluissaan inhimillisen, surun nöyryyttämän ihmisen, jonka katse on aina korkeammalle tähdätty, joka henkevöi kaiken, mihin koskettaa, kavahtaa loukkaamasta ja haavoittamasta toista, pitää kurissa ruumiinsa, niin katso herännyttä! Hän pyrkii yli-ihmiseksi, mutta epäonnistuu usein, myönnettäköön. Mutta, näethän, se on pyrkimystä… Kunpa hän ei vain puhuisi siitä. Uskonto omiksi tarpeiksi, sisällisesti, mutta ei…
— Mutta elämänilo?