— Mitä iloa se tuottaisi?
— Näehän, siinä meidän tiemme eroavat.
— Miksi niin? Tunnen omalla tavallani hiljaista iloani… Muistutat mieleeni Chopinin 2:sen nocturnen ja ensi kohtaamisemme tyttöjen tykönä, jotka elivät ilossa… se korvasi heille…
— Mikä on sinun suurin ilosi?
— Uuden ajatuksen synnyttäminen! Silloin olen yht'aikaa isä ja äiti, eikä minun tarvitse jakaa kunniaa naisen kanssa, joka lähtee tiehensä mukanaan lapseni, ja sanoo, että se on hänen…
— Max, nautitko minun kärsimyksestäni?
— En, kärsin niistä kärsimyksistä, joita muille tuotan, mutta kuulen kysymyksestäsi, että sinun laitasi on päinvastainen…
— Nähdessäni sinun kärsivän, rakastan sinua; se pukee sinua. Mutta kun olet iloinen, niin vihaan sinua; käyt arkipäiväiseksi, ylimieliseksi, ylpeäksi. Muutoin säikähdän aina iloista ihmistä; ken nauraa, hän näyttää hampaansa, eikä puutu paljon, ettei hän pure…
Molemmat vaikenivat, Ester sen vuoksi, että huomasi iskeneensä omaan nilkkaansa, ja Max senvuoksi, ettei tahtonut loukata paljastamalla hänen harhaiskuaan.
* * * * *