— Olet oikeassa! — Mutta huomasitko kenen näköinen hän oli?
— Niin, nyt tiedän, ketä tarkoitat…
— No? Jos hän on hänen sisarensa, niin tunnet isän!… Mutta minne nämä portaat johtavat?
— Alas kaikkein pahimpaan! Siellä asuvat…
— Tiedän; siellä ovat Swedenborgin hekumallisten lokahelvetit…
— Sanooko Swedenborg niin…?
— Sanoo, onko asianlaita niin?
— On! Nyt alan pelätä pimeää!
— Kuulehan! Danten Infernossa kerrotaan varkaista, että he muun puutteessa varastavat toistensa ulkomuodon. Muistatko tuota selvittämättömäksi jäänyttä oikeudenkäyntiä norrlantilaista varasta vastaan, sen yhteydessä olevaa murhaa ja erään naisen unta jostakin tapahtumasta rautatienvaunussa… ajattele sitä. Ajattele myöskin noita kahta salaperäistä oikeusjuttua Norrlannissa ja Itägötanmaalla, joista selveni, ettei mitään rikosta ollut tapahtunut, ei ainakaan aineellista… ja kuitenkin saatiin kärsiä niin paljon… lainsyrjäisesti, "syyllinen ja syytön" näyttää olevan ainoa tuomio… Niin, jos lausuisimme kaikki ajatuksemme… Rousseau oli kyllin epäviisas tehdäkseen sen… Minkä näköinen sisäinen ihmisemme on! Ja toisinaan tuo sisäinen elämä tulee esiin, hämmentää käsitteet, tekee selvät todistukset epäuskottaviksi, ja syyttäjästä tulee syyllinen, Senvuoksi meidän tulisi ensin puhdistaa juoma-astia sisältäpäin… Miten hirvittävää naamiaista elämä on! En voi milloinkaan mennä seuraan, sillä kuulen ajatukset, luen kasvoista ja olen niin ankara itseäni kohtaan, että rankaisen äänettömiä ajatuksiani, jotka ovat toisinaan ihan hirvittäviä, niin etten ole tuntea niitä… Ja huonossa seurassa voin toisinaan olla vastaanottamaton, ikäänkuin suojattu, mutta toisinaan heidän pahuutensa valtaa minut, ja he puhuvat minun suullani… He saavat sen harhaluulon, että olen raaka ihminen…
He kulkivat eteenpäin ja joutuivat viimein suureen kokoussaliin, johon oli järjestetty pieni juhla.