— On, meillä on 67,000 posti-, sähkölennätin- ja rautatienvirkamiestä, 27,000 siviilivirkamiestä, 28,000 pappia apulaisineen, 38,000 opettajaa, 17,000 kunnallisvirkamiestä.
— Sehän on luonnotonta.
— On kyllä, mutta niin se on! En voi auttaa asiaa; eikä se ole mikään salaisuus, sillä se on painettuna Ruotsin virallisessa tilastossa. Mutta pahin kaikista on siirtolaisuus: Yhtiöön liittymiseni jälkeen 1866 on 780,000 ihmistä muuttanut maasta.
— Seitsemänsataa tuhatta?
— Niin, neljänä vuotena 66 ja 70 välillä muutti 100,000. Kun lukumäärä sitten aleni, rääkyivät isänmaan ystävät ja sanoivat: se ei ollut mitään vaarallista, kuten näette! Mutta sitten tuli 1881 ja 85, jolloin 175,000 muutti maasta. Ja sitten tuli 86 ja 90, jolloin muutti 200,000.
— Mitä isänmaan ystävät silloin sanoivat?
— Eivät mitään! Niin, he rupesivat keräämään muistojaan Skansenille ja rakensivat museon tuntien, että loppu oli käsissä.
— Miksi sitten muutetaan maasta; onko siihen köyhyys syynä?
— Ei, vastataan, köyhyys ei ole siihen syynä.
— Mikä sitten?