— Kansanopiston opettajat — siinä kummaa väkeä, usko pois — väittävät, että se johtuu isänmaanrakkauden puutteesta, mutta he eivät sano, mikä tämän puutteen on aiheuttanut. Olen kerran vastannut eräälle tuollaiselle kasvattajalle: kuinka voi rakastaa maata, joka on ulkomaalaisten oma? Sinähän tiedät, että Ruotsin maa on pantattu ulkomailla 226 miljoonasta, että kuntien velat nousevat 175 miljoonaan ja valtion sitoumusvelka 287 miljoonaan. "On maamme pantiss', siksi jää" lauletaan nyttemmin muutamissa klubeissa. Hypoteekkilainat tasataan tavallisesti säästöpankkivaroilla. Mutta säästöpankkivarat ovat sijoitetut epävarmoihin käsiin, ja säästöpankkivaroja nostavat säännöllisesti siirtolaiset, jotka ovat varanneet ne laivapilettiä varten. Valtionobligatsioonit tasataan rautatietavarastolla, mutta se on väärää kirjanpitoa, sillä kiskot ja veturit kuuluvat kalustoon.
— Mutta liikennevälikappaleethan ovat tuottavia voimia.
— Aivan oikein, niitähän ovat maantietkin ja vesireitit myös, mutta ne eivät ole pääomaa. Onnettomuudeksi ei meidän 27 tuhannen siviilivirkamiehemme joukossa ole yhtään kirjanpitäjää; vaikka mitäpä hyötyä siitä olisi valtiossa, jossa valtio ja yksityiset elävät yli varojensa. Valtion tulisi määrätä veroja maksukyvyn eikä mielivallan mukaan. Mutta nyt; sanotaan vain: täytyy saada kokoon uusi sotajoukko, ja niin kiskotaan puoli miljaardia. Ajattelehan, puoli miljaardia, joka on maksettava kymmenessä vuodessa.
— Mutta maasta-muutto? Mitä arvelet syyksi siihen?
— Ruotsalaiset eivät viihdy; kaikki tyynni on tympäisevää; heidän on ikävä istua yksin sydänmaissa; heillä ei ole mitään yhteenkuuluvaisuustunnetta, senvuoksi että kansa ei ole yhtäläistä. Koko aateli, yläluokka ja keskisääty ovat suurimmaksi osaksi maahan muuttaneita ulkomaalaisia, jotka ovat kätkeytyneet ruotsalaisten nimien taa. Nämä muodostavat feodaalisen virkamiesvaltion ja kiskovat palkkansa helooteilta. Päästä virkamieheksi ja saada eläke, sehän on jokaisen "paremman ihmisen" ihanne. Yliopistot ovat vain kouluja virkatutkintoja varten ja eräässä yliopistossa on sama määrä dosentteja kuin ylioppilaita yhdessä tiedekunnassa. Ylioppilaat pysyvät yhä vanhoillisten poikien muodostamana etuoikeutettuna luokkana, jotka edustavat kansaa juomatilaisuuksissa (poikkeuksia lukuunottamatta.) Mutta on muutakin, mikä hajoittaa. Vanha maakuntaeristyväisyys on sellainen, ja se ilmenee vielä yliopistojen osakunnissa, mihin kaikki vanha roska kokoontuu. He kadehtivat ja vihaavat toisiaan, ja viranylennyksiä toivovan papiston etenkin sitoo syntyperäoikeus maakuntaan. Virastoista huomaat, että jos esimies on esimerkiksi smålantilainen, niin ryntäävät smålantilaiset heti siihen virastoon; ja pääkaupungissa on seuroja, missä maakuntaintoilijat lyöttäytyvät yhteen "edistääkseen yhteisiä rientoja", valtiopäivillä istutaan sijoittuneina maakuntien mukaan, ja Ruotsin Akatemian jäsenet valittiin yhteen aikaan eteläruotsalaisen syntyperäoikeuden mukaan, niin että tuota loistavaa laitosta sanottiin, leikillä tietysti, Skånen Akatemiaksi. — Niin, on niin paljon moskaa, mikä tekee täällä elämän sietämättömäksi. Kukaan ei tunne olevansa kotonaan; jokainen on vihollinen vihollisen maassa; kukaan ei uskalla tehdä mitään, sillä hän tulee estetyksi; ainoa tarmonilmaisu on huomattavissa silloin, kun on estettävä jotakin. Niiden, jotka tahtovat tehdä jotakin, täytyy etsiä toinen maa, ja senvuoksi tarmokkaat muuttavat, mutta estäjät jäävät: se on liian pirullista!
* * * * *
Alkoi tuulla Blockhustullin luona, ja toimittaja painautui alas peräsalonkiin. Siellä hän näki nukkuvan herran, joka oli kääntyneenä selin salonkiin; hartiain suunnattomasta leveydestä hän huomasi heti, että se oli lankomies, Storön kirkkoherra, jota hän nyt ei ollut halukas tapaamaan. Senvuoksi hän seurasi esimerkkiä, kellistyi vastapäätä olevalle sohvalle, ja käänsi selkänsä.
* * * * *
Mutta lankomiesten maatessa peräsalongissa istuivat tohtori Borg ja hänen kälynsä Brita, toimittajan vaimo, tupakkahytissä ja puhelivat. He tiesivät kyllä toisten läsnäolon laivassa, mutta eivät halunneet tavata heitä.
— Tästä ei päästä muutoin kuin aika romahduksella! jatkoi tohtori, ja sinä, Brita, heität pommin!