— Se on rikollinen teko kahden järkähtämättömän todistajan läsnäollessa.
— Sitä en tahdo!
— Et tänään, mutta anna tapausten kehittyä, niin ehkä tahdot myöhemmin.
— Olen teeskennellyt tietämättömyyttä, olen antanut anteeksi; voidaan sanoa, että olen suostunut siihen, mutta kun on kysymyksessä lapseni, heidän perintönsä ja tulevaisuutensa, niin ei kanssani ole hyvä leikitellä. Sitäpaitsi; saattaisi ajatella hänen keräävän — — — uuden avioliiton varalle, jonka hän aikoo solmia tuon toisen kanssa.
— Koskapa ajatuksesi ovat alkaneet kulkea sitä latua, niin: ole varuillasi ja kavahda ennen kaikkea kirjoittamasta mitään papereille, joita hän asettaa eteesi! Sinä tiedät, että en ole mikään sokea naisten kannattaja; mutta oikeus ennen kaikkea!
— Sinä vihaat veljeäsi?
— Se on kai hiukan liioiteltua, mutta minä varustaudun peljättävää vihollista vastaan… Asiasta toiseen; tiedätkö mitään Gustafin ja Holgerin välikirjasta?
— Holgerin täytyy maksaa suuri vuotuinen vuokra Gustafille sanomalehdestä ja kirjapainosta.
— Kuinka suuri?
— Sitä en tiedä!