— No niin, se on siksi suuri, että hän ei voi suorittaa sitä.

— Eikö Holgerilla sitten ole mitään asetta häntä vastaan?

— Onhan hänellä amerikalainen julkeutensa!

— Miten tässä on meneteltävä?

— Meidän täytyy auttaa häntä, vastasi tohtori ja ojensi kätensä kälylle. Sillä nyt alkaa taistelu henkeen ja veriin!

— Etkö jää päivällisille? kysyi Brita rouva, en tiedä, mitä on ruuaksi, sillä en hoida itse taloutta?

— Kiitoksia, ystäväiseni, mutta minä en tahdo istuutua samaan pöytään kuin se mies, joka juuri on tunkeutunut kotiini murhatakseen minut.

— Onko hän teillä?

— On, hän ei karta mitään keinoja; ja kotia tultuani pääsen niistä selville. Hyvästi! Brita.

VIIDES LUKU