Hän läksi siis määräpaikkaan, missä näki lankomiehensä täydessä toimessa. Päässään lippalakki ja yllään haalistunut päällysnuttu hän istui ja piti maitoluetteloa, ja ikkunalla hänen takanaan oli tyhjennetty aamiaistarjotin.
Gustaf Borg laski tavallisesti leikkiä lankomiehen sielunhoidosta navetassa ja meijerissä, mutta tänään häntä ei haluttanut, sillä hän tahtoi voittaa langon puolelleen, ja sitäpaitsi teki hänet aseettomaksi pastorin katse, joka anoi, että hän armosta tulisi säästetyksi palvelijain läsnäollessa.
— Me olemme olleet työssä neljästä saakka aamulla, ja senvuoksi minun täytyi hiukan syödä!
Tällä hän tahtoi väistää iskun aamiaistarjotinta vastaan, jolta ei olut- ja viinapullokaan puuttunut.
— Tahdoin vain käydä tervehtimässä sinua! vastasi lankomies tarjottimeen katsomatta.
— Olemme juuri lopettaneet: Odota hetkinen, niin tulen kanssasi.
Gustaf odotti ja heitti yleissilmäyksen noihin sataan lihavaan nautaan, jotka pureksivat ja heiluttivat häntäänsä.
Pastori laski yhteen litrat ja oli tyytyväinen tulokseen, vaikkakin hän ihmetteli sitä, että valvonnan alainen koelypsy johti aina parempiin tuloksiin kuin jokapäiväinen lypsy.
— Siinä nähdään isännän silmä! sanoi hän. Ellei pidä huolta omastaan, niin kyllä seuraukset näkyvät. Ja maa antaa ainoastaan viljelijälleen. Jos antaisin tämän arennille, niin en saisi vuokraa milloinkaan. Arentimies valittaa aina, ja kun maksuaika lähestyy, niin hän lähettää vaimonsa ja lapsensa itkemään vuokrasummaa anteeksi. Ei, oma itse on rengeistä parhain, nyt me vain vilkaisemme meijeriin. Oletko nähnyt uutta separaattoriani? Se on aika pahus pyörimään, tämä turbiini. —
Hän aukaisi erään peräoven, ja he olivat meijerissä.