No niin, kun metallit eivät kerran olleet yksiaineisia, niin ne saattoivat muuttua toisiksi metalleiksi, ja luonnollisena seurauksena tästä oli ehdottomasti: kultaa voidaan valmistaa!
Ja seuraava johtopäätös oli: On aina "valmistettu" kultaa rikkikiisusta, kun on luultu lioitettavan sitä. Mikä seikka selittää sen Gahnin havainnon, että melkein kaikki rikkikiisu sisältää kultaa.
Kuitenkin, ihmisen aivojen hitaus on niin suuri, vallankin harjaantuneiden, että kun ne ovat tehneet ensimmäisen korollaarin, niin ne eivät jaksa tehdä toista.
Senvuoksi muuttui hämmästys tuhmaksi nauruksi, joka sittemmin kävi pahanilkiseksi ja päättyi irvistykseen. Kun viimein meidän vuosisadallamme Ramsay (ja Kelvin) todisti, että radium voi muuttua heliumiksi, niin vanhat rutinistit saivat kouristuksia huomatessaan, että olivat joutuneet harhaan ja että oli liian myöhäistä kääntyä takaisin.
Siinä tarina kullantekotaidosta 90-luvulla, joka oli niin yksinkertainen, yksinkertaisempi kuin Kolumbuksen muna.
Palatkaamme kuitenkin Swedenborgiin. Satapäisenä hän nousi haudasta: Pulkovan astronoomit tervehtivät häntä astronoomina, Kantin ja Laplace'n edeltäjänä; eläintieteilijät keksivät hänet, ja huomasivat että Buffon oli Eläinkuntansa johdantoon anastanut hänen kosmogoniansa; etenkin kemistit ja vuorityön harjoittajat ylistivät häntä; ja vihdoin tuli joukoittain fysioloogeja ja anatomian tutkijoita tuomaan suitsutusta ja mirhamia tuolle uudestasyntyneelle. Mutta suurimman tunnustuksen sai Swedenborg eräältä kirjallisuushistorioitsijalta, Max Morrisilta, joka pitemmässä tutkielmassa esittää nykyajan ylevät epäjumalat, itse Goethenkin Swedenborgin oppilaina. "Swedenborg im Faust" on kirjoituksen nimi (Euphorionissa 1899. 6 vihko), jossa nojautumalla Areana Coelestiaan todistetaan, että Swedenborg on välittänyt Kantin ja Fräulein von Klettenbergin kautta (jo 1771) Faustin kosketukset henkimaailman kanssa.
Mitä sanoivat Goethe-ystävät siitä? Eivät mitään, sillä kun vastausta ei ole, niin ei virketa tavallisesti mitään!
* * * * *
Siinä vuosisadan vaihteen tärkeimmät henkiset virtaukset, jotka loppuvuosina kuitenkin puhkesivat muutamiksi suuriksi säkeniksi, jotka olivat sytykkeenä ja valaisivat uutta vuosisataa, josta kenties on tuleva kaikkein suurin, vaikkakin 1800-luku oli suurin — 1400-luvun jälkeen.