— Se ei voi sanoa mitään, sillä se ei tiedä mitään. Mahdollisesti he ovat villien läheisiä jälkeläisiä, heillä kun on toisenlainen omatunto kuin — meillä, sillä on melkein mahdoton herättää heissä häpeäntunnetta; he eivät tahdo kuulla puhuttavan siitä, eivät ymmärrä sitä, eivät välitä siitä, ja vakavia miehiä he pelkäävät pahimmin.

— Sen kyllä tiedän, vastasi kreivi; minua he vihaavat senvuoksi, että olen ikävä, enkä minä ole kuitenkaan milloinkaan koettanut puhua järkeä heille; mutta minä en osaa nauraa…

— Ettekö? Mutta se on niin terveellistä!

— Jos kerran näen jotain hymyiltävää, niin olen hymyilevä; se on inhimillistä; mutta nauru on aina ilkeätä, ja sen synnyttää hullunkurinen, nurinkurinen, paha; senvuoksi se muuttuu tavallisesti kyyneliksi ja sitä seuraa usein tyhjyydentunne, joka päättyy todelliseen itkuun, aiheettomaan itkuun.

Nyt vasta Ester huomasi, että nuoren kreivin yllä oli hännystakki.
Tämä näki sen ja jatkoi:

— Katselette hännystakkiani! Olin illallisella professori X:n luona.

— No?

— Se on hirvittävää, mutta kenties hyödyllistä. Nuoret harjoittelevat vaikenemaan ja vanhat salaamaan ajatuksiaan; kaikki kulkevat kuin päitsissä, jotta eivät purisi toistaan; ja tänä iltana oli seura sellainen, että kukaan ei uskaltanut lausua järjensanaakaan; kaikki olivat ääneti. Sitä sanotaan ajatusten vaihtamiseksi. Tiedättekö, sellaisten naamiaisten jälkeen kaipaa tänne. Muutoin kiirehtivät kaikki illallisvieraat tavallisesti kahvilaan, saadakseen sanoa siellä sen, mitä kutsuissa ei sanottu.

— Onko mielestänne hauskaa elää? kysyi Ester aivan äkkiä.

— Elää? Onko tämä elämää? kysymyksessähän on vain kuolettaminen, kaikkien terveiden, voimakkaiden vaistojen kuolettaminen, joiden tulisi säilyttää elämää; ja ellei niitä kuoleta kieltäymyksen kautta, niin kuolee sairaalassa, tai kuolee sitten myöhemmin kylmänvihoihin pyhässä avioliitossa. Tuo 80-luvun elämänilo oli hirvittävää lörpötystä; profeetat vaipuivat suruun, ja kaikki palasi jälleen vanhalle ladulleen. Tiedättekö, minulla on ystävä, joka makaa sairaalassa ja tekee hiljalleen ja varovaisesti kuolemaa.