— Kuule nyt, Borg, puuttui Lundell puheeseen…
— Tuki sinä suusi, keskeytti tohtori, hän, joka istuu tuolla alhaalla sammuneena, olisi ollut ensimmäinen mies täällä tänä iltana, ellette sinä ja sinun kaltaisesi olisi sekoittaneet myrkkypikaria hänelle; ja sinä et ole edes sen arvoinen, että hän sylkäisisi sinua silmille; et, sillä te riistitte kunnian, leivän ja oman arvon tunnon häneltä sillä kertaa, sinä tiedät! Sitten Sellénin puoleen kääntyneenä:
— Anna Syrachin olla rauhassa unelmamaailmassaan; siellä hänen on parempi olla kuin me aavistammekaan, eikä hän sitäpaitsi tunne meitä enää!
Lage Lang saapui paikalle; kun hän näki vanhan ystävänsä, joutui hän vimmoihinsa ja tahtoi esittää eläköön- ja hurraahuudon meidän suurimmalle maalarillemme, mutta onneksi tämä saatiin estetyksi, sillä olisi kai kutsuttu poliisia, eikä salissa ollut sitäpaitsi ketään, joka olisi tuntenut maalaria, ellei mahdollisesti höperönä ja rappiolle joutuneena ihmisenä, jonka punainen fetsi ja omituiset eleet olivat herättäneet huomiota kaduilla.
Syrach sai istua rauhassa; hän istui nyt katse kohotettuna yli ihmisjoukon, ikäänkuin ei olisi nähnyt heitä, vaan silmäillen kauaksi ylös hän viihtyi unelmiensa parissa, joita ei voinut näyttää toisille.
Alakuloisuus valtasi mielet Götalaisissa huoneissa, ja ukkosta oli ilmassa. Mutta ennenkuin se puhkesi, olivat professorit poistuneet.
Pilvi oli jäljellä; voitoniloa sumensi kuolleiden ja haavoittuneiden lukeminen; eikä Syrach ollut ainoa kaatuneiden joukossa.
Viimein vaikeni soitto salongissa; tuli puoliyö, ja suuri sali oli autio ja sinisen savupilven peitossa. Pienellä marmoripöydällä, jonka ääressä Syrach oli istunut, loisti veripunainen täplä. Se oli ruusu, jossa tuo ylenmäärin tunteellinen mies oli viimein vainunnut vihollisen, ja jonka hän oli jättänyt paikoilleen.
Hajaannuttiin ja kunniavieras saatettiin alas. Kadulla vartosivat komeat ajopelit, joissa istui jääkäri ajomiehen vieressä. Jääkärillä oli töyhtöjä hatussa ja kuvetappara sivulla.
— Kuka on niin hieno, että ajaa seitsenlasivaunuilla? kysyi Sellén.