— Istukaa, ystäväiseni, ja kertokaa minulle, mitä tiedätte.
— En tiedä mitään varmasti, mutta vinnillä asuu joku, joka ei näyttäydy. Hänelle kannetaan ruokaa, ja rouva käy siellä…
— Mitä te puhutte?
— Ja alhaalla sivurakennuksessa on myöskin vieraita; tytöt eivät vastaa minulle, ja kohtelevat minua kuin vihollista…
— Mitä on tekeillä? Mitä luulette?
Silloin neiti alkoi itkeä, ja aavistaen asiain kulun kokonaisuudessaan, meni Gustaf Borg kirjoituspöydän luo käyttääkseen puhelinta jonkun asian toimittamiseen, jota hän ei itsekään tiennyt, mutta joka ilmaisi kaipuuta päästä pois johonkin.
Silloin koputettiin ovelle kaksi kertaa, ja käytävästä kuului askelia.
Tuossa tuokiossa Gustaf Borg oli aukaissut ikkunan mitatakseen allaolevan syvyyden; mutta lumen valossa hän näki kaksi tuntematonta miestä.
Koputus ovelle uudistui, ja nyt kuului ääni:
— Tehkää hyvin ja avatkaa. Täällä on nimismies!