1. Karlsson alkaa palveluksensa ja huomataan huliviliksi.
2. Sunnuntailepoa ja sunnuntaitoimia; hyvä paimen ja kehnot
lampaat; mäkikurpat saavat mitä tarvitsevat, ja renki
saa kammarin.
3. Renki lyö valtin pöytään, pääsee yksinvaltiaaksi ja
kärventää kukonpoikain siivet.
4. Häitä hankitaan ja naidaan emäntä — rahain vuoksi.
5. Kolmantena kuulutuspäivänä tapellaan, sitten mennään
rippikirkkoon ja vietetään häitä, vaan morsiusvuoteelle
ei sittenkään päästä.
6. Mielipiteet muuttuvat olojen mukaan; maanviljelys joutuu
takapajulle, ja kaivosviljelys pääsee etukynteen.
7. Karlssonin unet toteutuvat; sifonjeeriä pidetään silmällä,
mutta pesänsuorittaja tulee ja vetää viivan laskujen yli.
Ensimäinen luku.
Karlsson alkaa palveluksensa ja huomataan huliviliksi.
Hän tuli kuin tuulispää eräänä perjantaipäivänä huhtikuun keskitienoissa. Kiviruuska killui roikkuen remelihihnasta hänen kaulassaan. Lotta ja Liisa tulivat jataruuhella häntä noutamaan Dalarön laiturilta; mutta Karlsson luuli hiuksensa harmentuvan, ennen kuin päästäisiin lähtemään. Tyttöjen oli mentävä kauppamiehelle tervan ostoon ja apteekkiin ottamaan luuvoidetta porsaalle, sitten postiin kirjeitä kysymään, ja sitten Krookin Fiialle kukkoa lainaamaan. Ja nyt Karlsson, joka heti tahtoi päästä hyviin väliin, pyysi tytöt kestikievariin, missä juotti heille vehnäiskahvit. Kahviteltua tuli viimeinkin lähdetyksi. Tulokas tahtoi pitää perää, vaikka hän siihen ei ollenkaan pystynyt, hän kun ei ikittään ollut nähnyt venettä, jossa käytettiin raakapurjeita. Ja hän huusi, että tytöt nostaisivat keulapurjeen, jota ei ollut olemassakaan.
— Kuules, sinun veneesi vuotaa! huusi eräs luotsioppilas tuulen halki. Tuki reikä, Herran tähden! Ja kun Karlsson kumartui reikää tapailemaan, survaisi Liisa hänet syrjään, tarttuen melaan, ja airojen avulla Lotan onnistui saada ruuhi tuulen päälle jälleen, jotta se nyt pyyhki aika puhtia Aspön suulle.
Karlsson oli pienenläntä, kulmikas vermlantilainen, silmät siniset ja nenä käyrä kuin patakoukku. Leikkisä, utelijas, vilkas ja sukkela hän oli, mutta meriasioihin peräti kykenemätön. Eikä häntä Hemsöhön muun vuoksi kutsuttukaan kuin peltoja ja karjaa hoitamaan, johon toimeen kukaan ei tahtonut ryhtyä Flod-ukon kuoltua ja lesken jouduttua talon hallitsijaksi.
Mutta kun Karlsson nyt rupesi tytöiltä urkkimaan paikkakunnan oloja, niin nämä vastailivat hänelle viisastelemalla:
— Kas siihen minä en mitään ymmärrä! No tuota minä en ensinkään tiedä!… Mistäpä se meikäläinen semmoisia…
Kyselemisestä hän siis ei tullut hullua hurskaammaksi.
Ruuhi uida livisti saarien ja luotojen lomitse, allin kaakottaessa karikkojen ja kivien turvissa ja teirien soidessa saloilla; soluttiin salmia ja virtoja, kunnes ilta pimeni ja tähdet rupesivat tuikkimaan taivaalla. Jo jouduttiin väljemmille vesille, missä Hufvudskär'in majakka vilkui. Milloin laskettiin vastasta tehdyn, milloin valkoisen, aaveentapaisen meriviitan ohitse; milloin sivutettiin luodoilla lojottavia vaaleanharmaita lumikinoksia, milloin mustasta merestä nousi verkkotupuri, joka raapasi veneentalkaa; milloin taas peljästynyt lokki, jättäen piilopaikkansa, kimakalla äänellään herätti muut kajavat ja tiirat, jotka rupesivat kirkumaan pahemmin kuin lempo, ja tuolta taivaan rannasta, missä tähdet aaltoihin sammuvat, näkyi ison höyrylaivan punainen ja vihreä silmä.