— Joko se loppui? huusi Flodin matami hätääntyneenä. — Joko se on kuollut?
— Kuollut kuin koira.
Muori pääsi irti ja töytäsi laiturille. Hän näki nyt paljaspäisen Kustin nokallaan ruuhessa, mutta poika liikkui, ja hänen altaan näkyi karvaista, isohkoa ruumista.
— Sinäkö siellä olet, äiti? tervehti Kusti, päätään kääntämättä. —
Tämä se on otus!
Eukko ällistyi nähdessään ison lihavan hylkeen, jota Kusti parhaillaan nylki. Hylkeitä tosin ei joka päivä saatu, ja niiden lihakin oli syötävää näin syksyisin, hylkeenrasvalla sai monta saapasparia voidelluksi ja nahastakin maksettiin parisenkymmentä kruunua, vaan talvihailitta ei tultu aikoihin ensinkään, ja hän ei nähnyt häntääkään veneessä; muorin tuli hiukkasen paha mieli, ja unohtaen sekä löydetyn poikansa että odottamattoman hylkeen rupesi hän toruskelemaan:
— No mutta entäs silakat?
— Niin silakat? Niitä ei ollut helppo saada käsiinsä, vastasi Kusti, — mutta onhan meillä hyle, ja niitä ei kaikin ajoin oteta.
— Niin, semmoisia sinä Kusti aina jaarittelet, mutta häpeäksi se teille vaan on, että kolme päivää kalassa oltuanne, palajatte kotiin tyhjin käsin. Mitähän syömme tulevanakin talvena taas. Tyhjää! Hampaat naulaan, ei muuta neuvoksi! Vaan muorin puheita ei kukaan kuunnellut eikä puoltanut, sillä silakoihin oli kyllästytty, ja liha oli aina lihaa. Sitä paitsi kaikkien tarkkaavaisuus kiintyi erämiesten hupaiseen kertomukseen kummallisesta retkestä.
— Niin, Karlssonkin käytti hyväkseen tilaisuutta, anastaen itselleen osan haaskasta — joll'ei meillä maata olisi, niin hampaat naulaan!
Sinä päivänä nuotanvedosta ei tullut mitään sillä iso pesupata pantiin hylkeenrasvaan; ja kyökissä paistettiin ja keitettiin ja juotiin puolikuppisia; eteläiselle luuvan seinälle pingoitettiin nahka kuivamaan voitonmerkiksi; siinä sitä kiiteltiin, ja siinä siitä hautapuheita pidettiin, ja kaikkien tulevien ja menevien heikkouskoisten täytyi pistää sormensa luodinläpiin, kuulla miten luodit sinne olivat joutuneet, mille kivelle hylje oli kavunnut, mitä Kusti oli Normanille sanonut hetkistä ennen kuin laukaukset pamahtivat, ja vihdoin miten peto viimeisen henkäyksensä oli vetänyt.