Karlssonia näinä päivinä ei paljonkaan huomattu, mutta salakkali hän veistään hioi, ja kun nuotanveto viimeinkin päättyi, niin hän istui purjeveneen perään ja purjehti Lotan ja Normanin kanssa kaupunkiin.
* * * * *
Kun Flodin matami tuli laiturille kaupungista palaajia vastaan, oli Karlsson niin myöntelijäällä ja mielaalla päällä, että muori oitis arvasi Iidan ja hänen välinsä jollain tavalla muuttuneen.
Illallisen syötyänsä Karlsson tuli tupaan tekemään tiliä kalarahoista; ja sitten hänen oli kuulumisia kerrottava. Mutta huononpuoleisestipa matkakertomus sujui, eikä renkiä oikein näkynyt miellyttävän koko juttu. Mutta muori ei hellittänyt.
— No, sano pois Karlsson, alkoi eukko lypsää, — Karlsson tietysti käväsi professorillakin?
— Niin, tulihan sielläkin kerta käytyä, vastasi Karlsson, jota tämä aine ei laisinkaan tuntunut huvittavan.
— No kuinkas siellä jaksettiin?
— Kyllähän ne; ne laittoivat paljon terveisiä kaikille, kielsivätpä vielä suuruksellekin jäämään. Huoneet oli vietävän upeasti sisustettu, ja hyvästi siellä kaikin puolin sovittiin.
— Vai niin, no mitäs tarjottiin?
— Merirapuja ja svampinjooneja syötiin ja portteria juotiin.