— Saattoipa siinä ennenvanhaan joku killinkinen ollakin, mutta Flod-vainaja oli haudattava ja Kusti äksieraukseen laitettava. Siitä lähtien on koko talous ollut vähän niin ja näin. Vielä päälle päätteeksi pälkähti poikain päähän ryhtyä uuden tuvan salvantaan, josta meille ei ole ollut vähintäkään hyötyä. Siihen menivät viimeisetkin. Karlsson tekee hyvin ja panee sokuria kuppiin!
— Minäkö ennen emäntää? Enhän toki, kursaili Karlsson.
— Niin kyllä, kosk'ei kukaan vielä ole kotona. Poika veitikka on vesillä pyssyineen, ja Normaniakin hän kulettaa mukanaan, jotta työt jäävät tekemättä. Ne kun kerran pääsevät linnun hajuun, niin jättävät elikot ja kalanpyynnin oleville onnillensa, ja katsokaas, sentähden Karlsson on tänne kutsuttu saattamaan kaikki uuteen kuntoon; sentähden Karlssonin tulee pitää itseään ikääskuin hiukan parempana ja pitää poikia silmällä. Karlsson tekee hyvin ja ottaa korppua!
— Jaa, katsokaapas, täti, jos niin on, että minun tulee pitää itseäni ikääskuin vähän parempana, jotta muut minua tottelisivat, silloin minä tarvitsen teidän tukeanne, sillä kyllä minä tiedän, minkälaisia pojat ovat, jos niiden vertaiseksi heitäiksen, vastasi Karlsson rohkaistuneena. — Mitä meriasioihin tulee, niin niihin minä en puutu, sillä niitä minä en ymmärrä, mutta maalla minä olen isäntänä, täällä minä tahdon hallita.
— Niin, tuon me järjestämme huomenna, sunnuntaina, silloin saamme keskustella päivänvalossa. Karlsson ottaa ryypyn, että pääsee levolle sitten.
Muori nuristi pannusta lisätilkan, uusi isäntärenki otti "tuntilasin" ja valutti siitä neljänneksen kuppiinsa. Kun Karlsson oli ryypännyt kunnon kulauksen, teki hänen mielensä uudelleen puuttua äsken katkenneen keskustelun juoneen, sillä se oli suuresti häntä viehättänyt. Mutta muori oli noussut askartelemaan lieden ääreen, tytöt juoksentelivat edestakaisin, ja rakki rupesi haukkumaan, vetäen huomion pihasalle.
— Kas niin, nyt pojat ovat kotona, huudahti eukko.
Ääniä ja korkorautain kalinaa kuului ulkoa, ja balsamiinien lomitse Karlsson näki kuuvalossa kaksi miestä, pyssyt olalla ja muut kannettavat selässä.
Jo kuului rakin haukunta porstuasta, ja tuvan ovi aukesi. Ovesta väänsiin poika kurtikassa ja jahtisaappaissa; hyvä-onnisen erämiehen huolettomalla ylpeydellä hän mätkäytti metsälaukkunsa ja haahkakimpun ovenpieliselle pöydälle.
— Terve, äitiseni, siin' olis lihaa.