Tämä lausui vihdoin juhlallisesti:
— Pitkästyttämään jo rupee tämä vartoominen. Kun hän ei jo ole tullut, niin ei hän tulekkaan.
Pappi alkoi lukea: Rakkaat ystävät, avioliitto on Jumalan asettama…
Toimitus oli jo hyvällä alulla. Vanhemmat naishenkilöt itkivät koiruohoa haistellen; miehet ryähtelivät tuon tuostakin. Silloin kartanolta äkkiä kuului pamaus ja ikään kuin pullojen pirstautumista. Kuunneltiin kotvanen, sitten toimitus jatkui entiseen tapaan. Karlsson yksin näytti levottomalta, vähäväliä syrjäsilmällä vilkuen ikkunaan. Pam! pam! pam! kuului toistamiseen pihamaalta, aivan kuin samppanipulloja olisi avattu, ja pojat rupesivat ovensuussa hykättämään. Tästä huolimatta menot jatkuivat. Minä kysyn sinulta Juhana Eerikki Karlsson Jumalan ja tämän pyhän seurakunnan läsnä ollessa tahdotko ottaa tämän Anna Eeva Flodin aviovaimoksesi rakastaaksesi häntä myötä- ja vastoinkäymisessä? Mutta vastauksen sijasta nyt ulkoa kuului hirveätä räikkinää ja lasien murskautumista. Rakki rupesi hurjasti haukkumaan.
— Kuka siellä ulkona pulloja avaa, häiriten pyhää toimitusta? huusi pastori julmistuen.
— Sitäpä minäkin tässä juuri arvelin kysyä säesti Karlsson kovin levottomana. — Pursimieskö se siellä koiran kuria tekee?
— Mitä, eläpäs syytöntä säti! nuhteli Rapp ovensuusta.
Pam! pam! pam! kuului yhtä mittaa.
— Menkää herran nimessä katsomaan mikä siellä on! Eihän vaan mitään onnettomuutta liene tapahtunut, huusi pastori. — Jatketaan sitten.
Toiset syöksyivät ulos, toiset ahtautuivat oven suulle.