— Se on ikkunan kautta hinattava! keksi Rapp. — Me kiinnitämme hänet taljaan ja laahaamme hänet veteen. Sammuta kynttilä! Minä noudan luuvasta kalut.
Ovi lukittiin ulkoa, avain otettiin ovelta; sitten kierrellen ja kaarrellen luuvaan. Karlsson vakuutti ja vannoi, että hän antaisi riitaveljellensä "kuin isän kädestä", jahka hänet ensin saisi kunnialla ulos.
Löydettyään riu'ut, nuoran ja väkipyörän he saapuivat kiertäen tuvan taitse, ison-tuvan päätyseinämälle, pastorin ikkunan alle. Rapp pystytti tikapuut, sitoi riu'ut ristiin, yhdisti päät ruoteella, jonka kiinnitti räystääseen. Sitten hän laati raksin, sitoi kiinni väkipyörän, ja puikahti itse ikkunasta huoneeseen. Karlsson odotteli alhaalla, keksi kädessä.
Vähän aikaa ähkäen ja puhkaen kammarissa työtä tehtyään, Rapp pisti päänsä ulos komentaen: hinaa!
Karlsson hinasi eikä aikaakaan, ennen kuin musta esine ilmaantui ikkunaan.
— Hinaa tiukkaan, komensi Rapp. Karlsson teki niinkuin käskettiin. Riukujen haarassa roikkui jo pastorin hervoton ruumis, kuin hirtetyn pitkäksi venyneenä.
— Hellitä! komensi Rapp. Pitele!
Mutta Karlsson oli jo laskenut nuoran kädestään, ja pastori oli tupsahtanut kuin mallassäkki polttiaisiin ääntäkään päästämättä.
Samassa tuokiossa pursimies kiipesi tikapuitansa myöten maahan, korjasi pois telineet, ja sitten pappi taas yksissä neuvoin laapustettiin rantaan pesulaiturille.
Kun tultiin veden äyräälle, ähmi Karlsson: