Mutta salatakseen vihaansa oli Caesar lähestynyt vähäistä kunnaalla olevaa Mars temppeliä. Rakennus oli rappeutunut, ovet viety pois ja pylväät säröissä.
Tultuaan sisälle hän näki hyvän, kreikkalaisen Aresmallin mukaisen Marsin kuvapatsaan alttariholvissa; mutta nenä oli lyöty mäsäksi, sormet poissa ja koko patsas tahrittu likaan!
— Sen ovat galilealaiset tehneet! sanoi Julianus, mutta sen he saavat maksaa.
— He ovat sen jo hengellänsä maksaneet! vastasi Maximus. Dionysius [Pyhä Denis] mestattiin tällä kukkulalla, ja hänen kappelinsa näkyy tuolla alhaalla rinteellä.
— Oletko sinäkin galilealainen?
— En, mutta rakastan oikeutta!
— Oikeus ja sen jumalatar Astraea muutti maan päältä rautakauden alkaessa, ja nyt hän on tähtenä taivaalla.
— Eläinradalla, tokasi Priscus, luulenpa myös, että me kaikki elämme eläinradoilla, eikä siellä juuri ole oikeudella tilaa!
Leiristä kuului hälinää. Julianus nousi eräälle töyrylle nähdäkseen, mitä oli tekeillä.
Mars vuoren koko koillisrinne oli täynnä sotilaita, ja alhaalla laaksossa näkyi telttejä ja leiritulia. Nämä tuhannet olivat kaiken maailman kansaa. Siellä oli roomalaisia, kreikkalaisia, egyptiläisiä, neekereitä, heprealaisia, persialaisia, afganilaisia, skytiläisiä, germaneja, brittiläisiä, gallialaisia; mutta he olivat liikkeellä, ja se hyörinä näytti kuin sääskien tanssilta.