— Mikä on levottomuuden aiheena? kysyi Julianus.
Pieni Denis kappelin kello kuului soivan Angelusta, ja kristityt olivat polvistuneet, kun taas pakanat jäivät seisomaan tai jatkoivat toimiansa. Kristityt mielestänsä kärsivät häiriötä ja pakanat samoin.
— Tämä uskonto, sanoi Julianus, jonka pitäisi koota kaikki, se vain särkee. Jos kirkolliskokoukset, sen sijaan että ovat sorvailleet uusia tunnustuksia, olisivat tahtoneet murskata kaikki muodot ja julistaneet vapaan jumalanpalveluksen ylistyslauluineen ja rukouksineen kaikkein korkeimmalle, silloin kaikki kansat olisivat polvistuneet tämän nimettömän nimeen. Katsokaa nyt kristittyjä! He ovat ylivoimaiset ja laki puolellaan, ja siksi he pakottavat pakanat palvelemaan heidän galilealaistaan! — En minä heitä auta! — Kansoja voin pitää koossa, mutta tunnustajille en voi mitään! — Käykäämme alas kaupunkiin; tähän en tahdo sekaantua.
Muutamia kristittyjä tribuneja lähestyi Caesaria nähtävästi aikoen valittaa, mutta hän viittasi heitä pyörtämään takaisin, osottaen ettei halunnut puhutella heitä.
* * * * *
Julianus oli jalkasin ja filosofiensa kanssa kulkenut Lutetiaan. Kenraaleja, enemmän kuin muutakaan päällystöä hän ei ollut ottanut mukaan, koska ei luottanut heihin.
Hän havaitsi tämän uuden kaupungin Caesarien Rooman pienoiskuvaksi. Olkikattoiset majat olivat kyllä päätekijöitä; mutta olipa siellä myös useita temppeleitä ja kappeleita, prefekturi, forum ja amfiteatteri. Forumia eli toria ympäröivät pylväskäytävät, jonne kauppamiehet ja vaihtajat olivat pystyttäneet puotinsa, ja sen toisella päätysivustalla oli prefekturi, jossa myöskin aedili ja kvestori asuivat.
Kansan huomaamatta ja tuntematta Caesar kulki prefekturiin. Eteisessä hän näki kristillisiä symboleja. Risti, kala, hyvä paimen ja muuta sellaista. Kristinusko oli kyllä valtiouskonto, mutta Caesarin viha kaikkea kristillistä kohtaan oli niin suuri, että hän ei voinut katsella kuvia; hän läksi sen takia jälleen ulos, kutsui prefektin alas, ja käski hänen osottamaan tien joen vasemmalla rannalla olevaan keisaripalatsiin.
Ja sinne hänet nyt majoitettiin, itselleen hän otti yksinkertaisen munkkikammiota muistuttavan huoneen.
Kun hän Bysanzista lähdettyään oli kulkenut monia koukkuja ja kun frankkien ja allemannien kurittaminen oli vienyt aikaa, oli kirjeitä ehtinyt saapua. Niiden joukossa oli yksi keisariltakin, ja se saattoi Julianusille paljon huolta.