Sen lisäksi hän pukeutui imperatorin loistavaan purppuraan ja diademiin, ja leikkasi ja kultasi partansa, näyttäytyi ulkona ainoastaan ratsain ja suuri seurue mukanaan.
Kun tämä oli tapahtunut, ryhtyi hän ottamaan vastaan kansan kunnianosotuksia, ja siihen tarkotukseen hän päätti käyttää teatteria. Siellä hän tahtoi esityttää Aiskylosin Prometheus trilogian, joka silloin vielä oli täydellisenä olemassa. Näyttelijöitä oli hänellä mukanaan, ja teatteri oli valmis. Huhu tästä oli pian liikkeellä, ja pakanat sen riemuiten kuulivat, mutta kristityt kävivät alakuloisiksi; alempi kansa oli kyllä odottanut gladiatorinäytäntöjä ja eläintaisteluita, mutta olihan "ilveily" aina tervetullut.
Päivä oli käsissä ja kaupunki juhlallisesti koristettu. Näytäntö oli kestävä aamusta iltaan asti ilman väliaikaa aterioita varten, ja kun kevät oli ollut kylmää ja epävakaista, kehotettiin ottamaan mukaan cucullus niminen vaate, lyhyt roomalainen huppukauluksinen viitta, joka oli varsin tarpeellinen senkin takia, että teatterin kattona oli avonainen taivas.
Caesar, nyttemmin Augustus, saapui teatteriin lailliseen aikaan filosofiensa seurassa, jotka saivat paikkansa hiukan etäämpänä, sillä Caesar istui valtion aitiossa, jonne hän odotti prefektiä, aediliä ja kvestoria.
Häntä hiukan hämmästytti, kun ei tavannut näitä kaupungin hallintomiehiä täällä, ja kun aedili oli näytännön päämies, ei uskallettu alottaa, ennenkuin hän oli saapunut.
Kansa oli noussut seisaalleen Caesarin astuessa sisään, ja monet tribunit olivat huutaneet eläköön, mutta sitten syntyi kiusallinen hiljaisuus, jonka kuluessa keisaria tarkasteltiin kylmämielisen uteliaasti.
Vihdoin kyllästyttyään odottamiseen, hän kutsui sihteerinsä, heprealaisen Eleazarin ja käski hänen mennä prefekturiin tiedustamaan syytä pois jäämiseen, mutta samalla hän antoi merkin näytännön alkamiseen.
Näyttelijät astuivat esille, ja alttarilla he ryhtyivät ikivanhaan uhriin, jolla murhenäytelmä alkoi. Kun nyt kaikki uskonnot olivat luopuneet verisistä uhreista, juutalaisetkin temppelin hävittämisen jälkeen Titusin aikana vuonna 70 j.Kr., niin tämä tavaton toiminta herätti suurta uteliaisuutta. Legionalaisethan kyllä olivat tottuneet näkemään verta, mutta kaupungin porvarit rouvineen kääntyivät poispäin, kun pukki teurastettiin Dionysosille.
Miksi Julianus oli uudelleen tahtonut saattaa käytäntöön tämän tavan, sen luultiin aiheutuvan hänen kiitettävästä pyrkimyksestään sulattaa kaikki uskonnot yhteen etsimällä kaikkien juhlamenoista syvemmän tarkoituksen. Uhrihan oli lahja, anti ja osotti kiitollisuutta; mutta Maximus mystikko oli vielä saanut keisarin vakuutetuksi siitä, että itse veressä, elämän lähteessä, oli salaisia voimia, jotka vetivät puoleensa alempiarvoisia henkisiä mahteja. Ihmislapsi saattoi syntyessään äitinsä veren vuotamaan, ja ympärileikkauksen pyhä toimitus muistutti synnyttämisen veristä ja tuskallista suoritusta. Päämiesten haudoilla teurastettiin orjia, ja vielä Julius Caesarin aikana roomalaiset olivat uhranneet 300 vankia eräässä erikoistilaisuudessa. Näiden ja saman kaltaisten filosofisten aatossuuntien elähyttämänä Julianus viehättyi kulkemaan tietä, joka oli saattava hänet turmioon.
Uhraamisen jälkeen, jota sotilaat olivat nauraneet ja naiset itkeneet, alkoi näytelmä runoilijan omalla kielellä. Kreikkaahan puhuivat kaikki sivistyneet Palestinasta Galliaan asti; mutta sivistymättömät eivät sitä osanneet, ja sen takia porvarit eivät sitä tarkkaavaisina seuranneet.