Juuri nyt alkoi Prometheus ennustaa Iolle siitä pojasta, joka oli syntyvä ja kukistava Zeusin ja vapauttava Prometheusin. Sivistyneet, kristityt ja pakanat katselivat merkitsevästi toisiaan kun Io lausuili:
— Mitä sanot? Minun poikani on sinut pelastava?
Kun Prometheus vastasi:
— Kolmas kymmenen ihmissuku-sarjan perästä, niin syntyi sorina teatterissa.
Kymmenen ihmissukua oli suunnilleen 700 vuotta eli täsmälleen Kristuksen syntymään asti, koska kreikkalaisten ajanlasku alkoi 763, taruperäisen aikakauden päätyttyä, jota aikaa kertomakappale esitti.
Julianus huomasi heittäneensä puita tuleen ja antanut kristityille tahtomattaan valtin käteen. Aiskylos oli ennustanut Kristuksen tulon aivan vuoden tarkkaan ja että hän oli kukistava Zeusin, enempää eivät oikeauskoiset athanasialaiset tarvinneet musertaakseen arialaiset, jotka kielsivät hänen jumaluutensa.
Mutta lumisade lisääntyi ja muuttui tuiskuksi. Caesar istui valkeana kuin ruumisvaatteissa, mutta ei liikahtanut, sillä hän oli raivosta aivan suunniltaan, raivosta itseänsä ja demoneita vastaan, jotka olivat peijanneet hänet valitsemaan tämän kappaleen, taivasta vastaan, joka häntä pilkkasi.
Koko yleisö oli lumen peittämä ja väitteli Kristuksen jumaluudesta; pikku väki nauroi ja riiteli.
Ainoat, jotka olivat suojassa ilman oikulta, olivat näyttelijät telttikaton alla. Mutta märkä lumi oli raskasta, kangas painui lengolle ja repesi.
Silloin nousi koko yleisö nauraa hohottaen; näyttelijät sätkyttelivät itsensä esille lumen alta; ovet avattiin, ja kaikki pakenivat paitsi Caesar filosofeineen.