— Onko Kristus sanonut niin? No, sitten hän saa osottaa, oliko hän jumala, sillä nyt tahdon minä rakentaa Salomonin temppelin!
Ja kääntyen Eleazarin puoleen:
— Uskooko Eleazar ennuksiin?
— Yhtä varmasti kuin Herra elää, yhtä varmasti kuin Abrahamin jumala on johtanut meidät Egyptin orjuudesta ja antanut meille Kananin, yhtä varmasti on hän täyttävä lupauksen ja lahjoittava meille takaisin maan, kaupungin ja temppelin!
— Tapahtukoon sinulle, niinkuin uskot! Temppeli on nouseva, ellei ehkä kolmessa päivässä, kuten galilealainen tarkoitti.
* * * * *
Talvipäivän tasaus oli käsissä, ja Saturnalia alkoi Lutetiassa. Pakanat olivat aina viettäneet tätä juhlaa kultaisen satuajan muistoksi, joka oli vallinnut hyvän Saturnusin hallitessa. Silloin oli ollut rauha maan päällä, leijona leikkinyt karitsan kanssa, pellot antaneet sadon viljelemättä, ei oltu aseita taottu, sillä ihmiset olivat olleet hyviä ja oikeamielisiä. Tämän kauniin juhlan, jonka roomalaiset olivat hyljänneet, olivat kristityt ottaneet käytäntöön, he kun Kristuksen tullessa odottivat uutta kulta-aikaa eli tuhatvuotista valtakuntaa. Mutta nyt Julianus tahtoi palauttaa etuoikeuden pakanoille, ja samalla osottaa natsarealaisille, mistä he olivat saaneet uskonnolliset menonsa.
Pakanat alkoivat vanhalla tavalla julistaa juhlapäivää. Puodit olivat suljetut ja kaupunki juhlapuvussa, kun aamulla juhlakulkue näkyi lähtevän basilikasta torille. Etunenässä kulki kuningas Saturnus, runsauden sarvi, viljalyhteitä ja kyyhkysiä mukanaan, ja hyveitten, Onnettaren, Rikkauden, Rauhan ja Oikeuden seuraamana. Sitten tuli Caesariksi puettu näyttelijä, ja tämä talutti kädestä rangaistusvankia, joka päivän kunniaksi oli vapautettu kahleistaan. Heidän perässään seurasi herroja orjansa kainalossaan, sitten naisia ja lapsia, jotka lyhteistä karistelivat jyviä kaduilla oleville varpusille.
Kulkue kävi ympäri katuja ja herätti ensin mieluisaa huomiota.
Sitten käytiin temppeliin, missä Jupiter eli Zeus istui alttariholvissa. Hänet oli veistetty niin viekkaasti, että hän saattoi isä jumala luojan tai Mooseksen näköinen, sellaisena kuin tätä nyt alettiin esittää. Tämän vieressä ja alapuolella seisoi Orfeus hyvänä paimenena karitsa hartioillaan, ja reliefinä kivijalassa näkyi hänen astumisensa Hadesiin, josta hän palasi Dike eli Oikeus mukanaan, Eurydikes puolison nimen ivailu. Tämä oli suorastaan kristityille.