— Rutto Piraeusissa on kai pahinta, sanoi Protagoras, eikö niin,
Alkibiades?
— Niin, sillä siellä ovat parhaat tyttöni. Huilunsoittajattareni, joiden tulee palvella tämän iltaisissa kesteissä, ovat sataman vierellä, mutta, Herkules vieköön, eihän täällä kukaan pelänne kuolemaa?
— Kukaan ei pelkää, kukaan ei toivo, vastasi Sokrates, mutta jos sinulla on toisia tyttöjä, niin se iloa kohottaisi.
— Euripides ei pidä tytöistä, pisti Protagoras.
— Sen valehtelit, selitti Euripides. Kyllä minä pidän tytöistä, mutta en vaimoista.
— En minäkään, paitsi toisten vaimoista, terästi Alkibiades.
— Kun Alkibiades oli nuorempi, vei hän miehet vaimoilta, nyt hän vie vaimot miehiltä.
Perikles nousi:
— Lähtekäämme kesteihin ja etsikäämme seinät keskustelumme ympäri, korvattomat seinät! — Tue minua, Fidias, olen väsynyt!
Platon lähestyi Sokratesta.