— Entä Periklesin jälkeen? hän sanoi.
— Kleon, tietysti.
— Miksi ei? Kansan mies kansan puolesta, vaan ei mitään filosofeja eikä juttujen tekijöitä. — Vai niin, vai on Perikles sairas. — Vai niin? — Kuulehan, Anytos, kuka on Nikias?
— Hän on muuan ylhäinen, joka uskoo orakeliin…
— Älä koske orakeleihin; minä en kyllä itse usko niihin, mutta valtio vaatii koossa pysyäkseen jonkinlaista varmaa yhdenmukaisuutta kaikessa, laeissa, tavoissa ja uskonnossa. Sentakia kannatan valtion jumalia — lisätarpeineen.
— Minäkin kannatan valtion jumalia — niin kauan kuin kansa niitä kannattaa!
Molemmat kaunopuhujat alkoivat kyllästyä toisiinsa, ja Kleon halusi päästä yksinäisyyteen hautomaan niitä munia, joita Anytos oli hänelle muninut; sentakia hän heittäytyi syrjään.
— Sanoit että Nikias…
— Minä menen kylpemään, keskeytti Anytos, muuten en saa yöllä unta.
— Mutta Alkibiades, kuka hän on?